Laidunkausi jatkuu

Tänään oli merkittävä päivä: tarhasta laitumelle johtava portti avattiin ja me päästiin jätkien kanssa taas syömään ruohoa! Minä olen ollut lähellä epätoivoista kun ruokaa on saatu tarhaan vain viisi-kuusi kertaa päivässä. Sen lisäksi olen yrittänyt riipiä maastoreissuilla heinää ja lehtiä minkä kerkeän. Onneksi matte on vienyt minua ihan vain syömäänkin metsään ja niitylle. Sitä kuulemma kiinnostaa, mitä kasveja minä kulloinkin valitsen syötäväksi.

Nyt kun viikonloppu oli lämmin, niin minun suosikki on tietenkin uuden kasvun ruoho. Lisäksi alan vähitellen syödä kanervaa. Vähän menee myös koivunlehtiä. Ohdakkeita en enää syö enkä oikein muita puita kuin vähän sitä koivua ja pihlajaa. Kuusen aika ei ole vielä.

Laitumella on pieni kostea alue, joten olen saanut tarvitsemiani kosteikkokasveja koko loppukesän ja alkusyksyn. Maastoillessa en enää yritä syödä niitä.

Matella oli tänään kaikki koirat mukana ja me mentiin kaikki maastoon. Lopuksi irrottelin kentällä vapaana ja leikin vähän koirien kanssa. Minun leikki on aika rajua ja tallikoira lähtikin pois kun ei se uskaltanut edes katsoa minun riehumista. Minä tein kierrepukkeja, otin laukkaspurtteja ja maten koirien kanssa jahdattiin toisiamme vuorotellen.

Välillä on tärkeää saada riehua kyllikseen. Tarhassa minä leikin kyllä jätkien kanssa, mutten täysin vapautuneesti koska olen laumajärjestyksessä alimmainen. Vähän noloa.
Matte tahtoo, että silloin, kun me tehdään töitä, keskityn siihen täysillä. Vastapainoksi minulla on sitten näitä rentoja reissuja ja vapaana oloa ja piehtarointia ja sellaista.