Irtotyöskentelyä

Minä olen nyt jostain syystä joutunut liikkumaan paljon yhden suomentamman kanssa samaan aikaan. Joskus on käynyt jopa niin, että matte ratsastaa sillä tammalla ja minulla on toinen kuski. Välillä olen nähnyt, kuinka matte menee ensin töihin sen tamman kanssa ja vasta sitten minun. Silloin minä olen yrittänyt olla oikein superkiltti ja kuuliainen, ettei matte vaan vaihda minua kokonaan siihen tammaan.

Joskus me ollaan oltu maastossa niin, että matte on minun selässä ja tamma tulee narussa meidän perässä. Silloin minä pääsen käskemään sitä tammaa kun ei se saa tulla meidän ohi vaan sen pitää pysyä perässä. Aika hidas se tamma on kyllä: minä laukkaan ratsastajan kanssakin kovempaa kuin se tamma ilman mitään taakkaa. Kylmäveriset eivät nyt vaan ole kovin nopeita. (Matte käskee sanoa, ettei me laukkuuteta tammaa sen äärirajoilla vaan mennään suhteellisen rauhassa silloin kun se tamma on matella käsihevosena.)

Eilen matte otti minut ja sen tamman pitkiin naruihin ja me mentiin maneesiin. Siellä matte päästi meidät irti ja meidän piti kulkea niin kuin se määrää. Me siis mentiin maten ympärillä peräkkäin ja vaihdeltiin tempoa ja tahtia ja välillä suuntaa ja kun me oltiin oikein hyviä niin saatiin mennä maten luo kiiteltäviksi. Meille tuli tamman kanssa pientä kisaakin siitä, kumpi on kuuliaisempi ja kumpaa matte kehuu enemmän.

Matte oli kuulemma vähän varautunut siihen, että me oltaisiin ensin tamman kanssa spurttailtu keskenämme ja maltettu keskittyä töihin vasta sitten. Matte olisi kyllä antanut meidän aluksi juosta, muttei me haluttu vaan odotettiin vaan käskyjä kun oltiin niin työorientoituneita.

Se tamma ei osannut irtona oikein hyvin etu- ja takaosakäännöksiä, mutta matte kertoi, ettei se ole vielä paljon harjoitellut niitä eikä voi millään osata yhtä hyvin kuin minä, joka olen treenannut vuosia.