Varsa on nyt reilun kuukauden - kuvassa vajaat pari viikkoa - ja utelias ja reipas kuin mikäkin. Emä alkaa olla uuvuksissa ja vaihtelun tarpeessa kun varsa ei joko anna hetken rauhaa tai löytyy laidunlankojen väärältä puolelta. Viimeksi mainittu tapahtui eilen neljästi. Kyllä, sähköt ovat toiminnassa.

Riimussa kulkeminen sujuu pienokaiselta jo enimmäkseen mallikelpoisesti. Varsariimu jää pian pieneksi, niin ne lapset kasvavat. Nyyh.
Kavioiden nosto on tuttua puuhaa, samoin loimen eli emännän villatakin pitäminen. Ja harjaaminen, aah, se tekee gutaa. Pikkuneiti nauttii lähes silmät ummessa tai yrittää vastavuoroisesti rapsuttaa ihmistä tai siirtää rapsutukset emälleen.

Olisi aika saada varsalle muitakin hevoskontakteja kuin emä, joka alkaa sekin selvästi kaivata aikuista seuraa. Tammalauman kakkonen vain on varsinainen tappokone, joka yrittää päästää pienen päiviltä karsinan ovenkin läpi. Tammalauma ei siis ole vaihtoehto. Ehkä yhteistä tarhailua voisi kokeilla pikkutamman, kaksi vuotta, kanssa.