Ruunan rutinat

Minä olen muuttanut uuteen paikkaan eikä vanhoja tuttuja ole missään paitsi matte, joka tulee aina aamuisin ja antaa ruokaa minulle ja uusille tallikavereilleni ja vie meidät ulos. Minulla on oma tarha ja naapuritarhassa on aika upeapeppuinen neito. Minua ei enää tytöt kiinnosta siinä missä ennen, en jaksa edes hörhötellä tuolle nättipeppuiselle vaikka kavereita ollaankin. En oikein tiedä mistä se johtuu kun ennen olin naisista ihan innoissani.

Ruokapuoli on täällä vähän huonosti järjestetty, heinää saa vain kolme kertaa päivässä. Vanhassa kodissa sai ainakin neljä tai viisi kertaa. Täällä on kyllä sitten isommat kerta-annokset ja lisäksi saan olla välillä laitumella ja joskus matte antaa minulle ylimääräisiä heiniäkin. Rehuja saan nykyään kolme kertaa päivässä ja se on mahtavaa! Aamulla ja illalla syön ne karsinassa ja päivällä semmoisessa ihmeellisessä pesupaikassa, johon en alkuun mennyt ihan suosiolla mutta nyt menen koska siellä saa ruokaa.

Matte on pessyt minua lämpimällä vedellä ja jollain, jota kutsutaan shampooksi eikä se ole kovinkaan kamalaa vaan oikeastaan aika mukavaa. Varsinkin, kun pääsen aina pesun jälkeen laitumelle.

Maneesi eli sellainen halli, jossa ollessa pysyy kuivana vaikka ratsastettaisiin sateella, on uusi lempipaikkani. Saan joskus kaahailla siellä villinä ja vapaana, joskus matte ratsastaa ja joskus treenataan jotain aika tylsiä juttuja, joissa minun pitää seurata mattea ilman narua ja jos en seuraa, se hermostuu. Ei se naru hermostu kun sitä ei edes ole vaan matte. Ei se tajua, että paljon mieluummin tutkisin itse maneesia vaikka se on jo moneen kertaan nähty ja piehtaroisin ja torkkuisin.

Kerran yritin treenin jälkeen jäädä maneesiin torkuille kun ulkona oli inhottavia pieniä ötököitä, jotka purevat. Matte ei ollenkaan tajunnut, että olisin ihan hyvin voinut jäädä päiväunille maneesiin ja tulla sieltä myöhemmin vaikka itse pois. Minut pakotettiin tylsään tarhaan, jossa maa oli niin märkä, etten voinut torkkua pitkälläni ja ne ötökät vielä kiusasivat.

Täällä pääsee suoraan tallilta metsään eikä tarvitse ollenkaan mennä autotietä. Se on minusta mukavaa koska ihan vähän pelkään isoja autoja. Me ollaan maten kanssa kierrelty metsässä ja kiipeilty kallioilla (tai siis minä kiipeilin, matte vain istui selässä) ja matte on luvannut näyttää minulle maastoesteitä ja hienoja pitkiä laukkasuoria. Ne esteet minua vähän kiinnostaa mutta laukkaisin paljon mieluummin ilman mattea, joka on aika painava.

Ei minua tämä muutto paljon hätkäyttänyt koska olen kova ja lunki kaveri. Matte on sitä paitsi luvannut, ettei minun tarvitse pitkään tarhailla yksin vaan saan kaverin. Toivottavasti se on se nättipeppuinen..