Ruunan kesäkuvioita

Nyt on elo muuttunut varsin auvoisaksi kun saan olla muun jengin kanssa laitumella ihan koko päivän! En minä enää jaksa PT:tä niin vahtiakaan ja joskus me revitellään jätkien kanssa niin että hippulat vinkuu. Henkilökunta on ollut ihan ihmeissään kun minä olen tarhassa ja käsitellessä semmoinen rauhallinen ja laiska mutta kun innostun niin silloin kyllä painelen tuhatta ja sataa. Minun alkukiihdytyksessä mikään pv:n kanttura mukana pysy stana!

Maten kanssa on taas tehty lastausharjoituksia ja nyt kun matella on oikea tatsi niin kyllähän minä menen mihin tahansa välineeseen ihan helposti ja hetkessä. Ekaksi tarkistan onko siellä mitään syötävää ja jos ei ole niin seison rauhallisesti ja odotan lupaa tulla pois. Meillä lastataan niin, että matte seisoo ulkona ja minä menen ihan yksin sisälle. Enkä pelkää ollenkaan paitsi jos on ennalta tuntematon traikku tai auto on siirretty uuteen paikkaan niin silloin minua voi vähän epäilyttää.

Eilen kun oltiin maten kanssa kahden maastossa niin minulle tuli vähän kiire kotiin kun tiesin, että kaikki muut vaan elbaavat laitumella. Yleensä minulla ei ole kiire mihinkään mutta nyt minä otin pienet ravit alamäessä vaikka matte oli erikseen kieltänyt kun ajattelin että kyllä sitä voi vähän vapauksia näin kesäisin ottaa. Helkkari kun sitten minun piti pysähtyä kesken iloisimman menon siihen alamäkeen ja vielä peruuttaa ylämäkeen vaikka oli kiire kotiin ja kaikkea! Muutenkin matte saa aina välillä maastossa tyhmiä päähänpistoja ja minun pitää välillä pysähtyä (enkä saa silloin edes syödä!) tai mennä sidepassia tai mennä jogia jotain pari askelta ja taas käyntiä ja välillä ihan lyhyt laukkapätkä ja taas vähän jogia. Minusta vähän tuntuu ettei matte oikein tiedä mitä se haluaa.