Kulman uusi kundi ja uudet kengät

Minä vaihdoin taas tarhaa ja porukkaa ja nyt on kyllä kivempaa kuin ennen. Minun kanssa tarhaa nykyään Junnuarabi ja me sijaitaan Isossa Alatarhassa. Me pojat leikitään ja nahistellaan ja seisoskellaan kylki kyljessä ja tullaan hyvin juttuun. Junnu on sellainen välitön persoona ja minäkin päästän lapsellisen puoleni valloilleen kun ollaan kimpassa.

Matte arvelee, että saatan nyt taas laihtua kun liikun koko päivän enkä vaan jökötä paikallani niin kuin edellisessä tarhaporukassa. Me ollaan Junnun kanssa kuulemma kuin Ohukainen ja Paksukainen vaikka tuon Paksukaisen täytyy viitata minun komeaan lihasmassaan Junnun rääpälemäisyyden ja ruikkuisuuden rinnalla. Adjutantin kanssa me taas oltiin Majakka ja Perävaunu koska Adjis on niin korkea ja pitkä ja minä lyhyt ja aika matala.

Muutakin muutosta on ollut. Muutin yhden tamman kanssa Pikkutalliin ja me asutaan täällä kahdestaan nyt toistaiseksi. Täällä minun ei tarvitse stressata automaattisten juomakuppien kanssa koska täällä on vanhanaikaiset juottoaltaat joihin vesi pitää kantaa. Pysyypä matte puuhassa.

Sitten minä sain kengät etukavioihin kun alkoi pikkuisen potuttaa ja käydä käpälään tuo kovassa ja lumettomassa maassa liikkuminen. Nyt olen aikas tyytyväinen ja kengätkin on pysyneet jalassa vaikka välillä vähän koliseekin. Kengityksen hoiti minun suosikkiseppä vaikka kyllä minä sille mieltä osoitin kun se naulasi kenkää kiinni. Silloin matte kuulkaas suuttui ja minä katsoin, että kannattaa nyt olla ihan hiljaa ja kiltisti se loppukengitys.

Vaikka matte on yleensä hirmu lepsu niin joskus se saa semmoisen raivarin, että oksat pois. Silloin kantsii vaan olla niin kuin ei olisikaan ja hoitaa hommat eleettömästi ja hyvin niin sitten matte leppyy ja kehuu ja saatttaa antaa namiakin.