Ruuna potee

Minulla tuossa loppiaisena nipisteli vähän vatsaa ja kävinkin sitten tarhassa makaamaan ja lepäämään eikä heinäkään oikein uponnut. Olisin siinä kaikessa rauhassa huilinut vähän ja ottanut sitten ruokaa mutta matte ryntäsi komentamaan minua ylös ja sitten se kuunteli minun mahaa ja tökki ikeniä ja raahasi perässään kävelemään vaikka olisin halunnut pötköttää.

Vähän ajan päästä tuli sitten lääkäri, se sama, joka hoiti minua viimeksi juhannuksen pyhinä. Me hevoset sairastutaan aina strategisesti pyhien tienoilla niin, että meidän arvomme totisesti tuntuu omistajan lompakossa. Niin siis tuli se lekuri ja tökkäsi minuun kipupiikin ja sitten olisinkin halunnut mennä heti syömään mutta minun ei annettu (sain kunnon ruokaa vasta seuraavana päivänä!) vaan minun nenästä laitettiin letku sisään ruokatorveen ja sain nestettä kun olin muka juonut liian vähän ja kuivunut liikaa.

En kai minä nyt väkisellä juo jos ei ole kerran jano. Matte oli ihan öönä kun se on koko pakkaskauden kantanut minulle tarhaan lämmintä vettä mutten minä ole sitä juonut vaan kaverit. Joskus olen maten katsellessa ottanut hämäykseksi hörpän. Lääkäri käski antaa minulle ensialkuun löysää lesevelliä ja jos en juo vettä niin minun pitää saada omenamehua.

Mehu onkin siksi hyvää, etten varsinkaan enää tahtoisi juoda vettä vaan ottaisin pelkkää mehua juomaksi. Matte repii haiveniaan ja kutsuu minua rumilla nimillä mutta minä poika en välitä vaan tahdon vellini ja omenamehuni.