Minulla kävi tänään pitkästä aikaa minun western-opettaja. Tai ei se oikeastaan minun takia käynyt vaan minun uuden ratsastajatytön, joka oli elämänsä ensimmäisellä western-tunnilla. Minä taas olen käynyt nuo alkeis-alkeet läpi niin monta kertaa, että minua alkaa jo vähän ne kyllästyttää. Minusta ei taitaisi olla varsinaiseksi opetushevoseksi, siihen olen liian fiksu ja vaihtelunhaluinen.
Me aloitettiin tavalliseen tapaan maastakäsin työskentelyllä ja oppilas harjoitteli liikuttamaan minua eri suuntiin ja pysäyttämään ja muuta sellaista perusjuttua. Välillä ope laittoi oppilaan toimimaan itse hevosena kun oli syytä havainnollistaa, miten pienen liikkeen tai eleen minä jo tunnen. Minut jätettiin siksi aikaa ihan yksin seisomaan, mutta menin kyllä aluksi katsomaan ihan vierestä, että mitä ne ihmiset oikein tekevät. Koska ne tekivät narulla peruutusharjoituksia, katsoin kuitenkin parhaaksi peruuttaa vähän kauemmas ja ottaa pienet torkut.
Alkuharjoitukset tehtiin naruriimun ja köyden kanssa ja sitten ope näytti suitsinnan. Meidän western-ratsujen päätä ei kaapata kainaloon ja tungeta kuolaimia väkisin suuhun ja ruhjota korvia vaan meidän pitää laskea itse pää alas ja ottaa kuolaimet oma-aloitteisesti. Suitset laitetaan nätisti ja korvia ei taitella eikä runnota, koska ne ovat hevosen herkin kohta. Minä hamuilen joskus kuolaimia niin innokkaasti, että joskus hämmennyn, kun matte laittaa sidepullit enkä saa kuolaimia ollenkaan.
Kun oppilas oli selässä niin minä piristyin vähän, mutta mieluiten olisin kyllä mennyt open luo rapsuteltavaksi. Oppilaan oli pikkuisen vaikea hahmottaa western-ohjia ja niiden kanssa pelaamista, mutta niin se on kuulemma kaikilla sukkisratsasteluun tottuneilla. Matte sanoi, että sillä itsellään oli mennyt paljon huonommin ne ekat lännenratsastuskerrat ja että oppilas vaikutti oikein lupaavalta.
Nyt ekalla tunnilla me mentiin vain käyntiä ja jogia, koska lope ja laukka voivat olla aika hankalia jos on tottunut ratsastamaan tuntumalla. Kun varsinainen oppitunti oli loppu, matte jäi vielä juoruamaan open kanssa ja me mentiin oppilaan kanssa vähän ulos ja harjoiteltiin opittua ja jouduin laukkaamaankin. Minun olisi oikeastaan pitänyt säästellä voimia, koska huomenna on kuulemma tiedossa reipasvauhtista maastoilua Kenttiksen ja sen emännän kanssa.
Ope sanoi matelle, että minä olen kehittynyt kovasti sitten viime näkemän. Minun lihaskunto on parantunut ja otan takajalat entistä paremmin alle ja minun jogin laatu on kuulemma parantunut paljon! Matte oli tohkeissaan, koska me ollaan loppujen lopuksi tehty tosi vähän mitään ns. tavoitteellista.
Minä olen saanut lihasta selkään ja pyllyyn maastossa ja siinäkin kun ollaan menty oppilaan kanssa kerran viikossa sukkisratsastusta. Minä haen aina itse eteen ja alas, koska minua on alusta alkaen rohkaistu liikkumaan niin. Minua ei tarvitse ns. ratsastaa peräänantoon vaan menen itse, maastossakin. Viime aikoina olen saanut mennä tosi vapaasti ja matte on huomauttanut vain siitä jos minun kaula on mennyt kirahviksi kun säikyn jotain.
Matte on ollut itselleen vähän kiukkuinen meidän paljosta maastoilusta, joka on ollut välillä tosi laiskaa ja hidasta pakkasten takia. Maastoilun tuoma lomailu on kuitenkin saanut minut innostumaan työnteosta taas enemmän. Tuskin maltan odottaa, mitä Sukkisvalmentaja sanoo ensi viikolla!
Tässä kuvassa minä olen metsässä maten ja meidän koirien kanssa.
Oli kylmä päivä ja matella oli toppahaalari ja minulla villatakki.
Kuvan otti Kenttiksen emäntä ja se on yläviistosta, koska Kenttis on
niin korkea.
4 kommenttia:
Jotenkin ihana tunnelma tossa kuvassa.
Minä Ruuna edelleen haaveilen, että joku päivä saisin tehdä maasta harjoituksia sun kanssa. Jotenkin se maasta käsin toimiminen on se mun juttu, siinä näen itselläni mahdollisuuden kehittyä, kun taas tasapaino-ongelmien takia ne minun ratsastajan taidot on aika rajalliset. Usko täi älä, mutta joskus mulla saattaa yks kaks maailma pyörähtää, ja liu'un hevosen selästä pois vaikka se liikkuisi ihan rauhallisesti. Voisi olla sullakin Ruuna sellaisessa tilanteessa aika hölmistynyt ilme!
Mutta jos me joskus päästään tekemään harjoituksia yhdessä, siis maasta, niin ethän hyppää kentän / maneesin toisesta päästä toiseen vaikka antaisin alkuun liian suurta painetta?
En usko, että hyppään, minä olen aika laiska reagoimaan "yli". Minä joskus jään toiveikkaasti odottamaan, että jos se paine poistuisikin ihan ilman, että minun tarvitsee tehdä mitään. Ei se koskaan poistu, mutta minä teen aina vähimmän mahdollisen ellen oikeasti säikähdä. Nuo alkeisjutut minä teen vaikka silmät kiinni enkä säikähtele, joten minun kanssa on turvallista opetella.
Matte käskee sanoa, että tekee nykyään juttuja mieluummin hevosten kuin koirien kanssa siksi, että me hevoset opitaan nopeammin. Koirat tarvitsevat enemmän toistoja mutta kun me hevoset ollaan saaliseläimiä niin meille on tosi tärkeää nopeat reaktiot ja me opitaan nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin. Huomasitkin sen varmaan silloin sen shettiksen kanssa.
Ruuna
Sulla on Ruuna sitten yksi samanlainen piirre kuin mulla. Minä jään joskus odottelemaan että roskat kävelisi lattialta ihan itse roskikseen, mutta ei ne kävele. Aina ne vaan on vietävä itse. Vähän sama juttu siis kuin sulla tuon paineen väistämisen kanssa.
Kyllä, kyllä minä Ruuna olen huomannut, että hevoset on oppivaista porukkaa. Vitsi vaan piilee siinä, että minä olen ihan hirmu huono opettamaan hevosia. Ois kiva, kun matte joskus opettaisi mulle, miten hevosille opetetaan jotain ihan perusjuttuja, että niitä olisi mukavaa ja turvallista käsitellä, ja että hevosella itselläänkin olisi mukava ja turvallinen olo. Minä ruuna törmään valitettavan usein hevosiin, jotka ei yhtään tiedä miten ihmisen kanssa ollaan ja jopa pelkäävät ihmistä. Surullinen juttu, eikö.
Maten mielestä voisitte tehdä vaihtokaupat kun maten koirankoulutuskyvyt on ihan olemattomat ja sillä on jotain huolia sen meidän keskimmäisen koiran kanssa. Eli jos sinä auttaisit vähän mattea koirahommissa ja matte neuvoisi sitten puolestaan hevosasioissa?
Matella on kuulemma joku iso uutinenkin, mutta siitä se kirjoittaa sinulle itse kunhan toimeentuu. Se liittyy kuulemma hevosiin se juttu, mutta hevosia meille ei ole tulossa lisää kun matte ei tarvitse kuin minut.
Ruuna
Lähetä kommentti