Keväästä, karvasta ja naisten kataluudesta

Harkitsen vakavasti vaihtavani maten sellaiseen Furminator-harjaan. Minulla on ollut sellainen lainassa nyt kaksi kertaa ja tuntuu hiiskatin hyvältä kun sillä lähtee kaikki kutittavat irtokarvat. Minun ei tarvitsisi piehtaroida ollenkaan jos minulla olisi oma furminaattori, jolla joku harjaisi minua päivittäin.

Kieltämättä voisi olla hankalaa jos minulla olisi pelkkä furminaattori, muttei mattea harjaamassa. Matte on kumminkin joskus hyödyksi kun se antaa pellavapuuron ja porkkanat. Kaurathan minä saan nykyään automaatista. Siistiä kun kauraa saa monen monta kertaa päivässä! Toisaalta on kyllä tylsää, että kerta-annoskoko on hyvin pieni.

Me ollaan nyt maastoiltu maten kanssa aika paljon kun hanki on jo matala ja minä olen syönyt ensimmäiset vihreät ruohonkorret. Lisäksi tunnen tarvitsevani sellaisia tietynlaisia kosteikkokasveja - matte ei tiedä mikä niiden nimi on - koska niissä on paljon magnesiumia. Syön myös niitä, vaikka ne eivät maistu kovin hyvältä.

Laumassa on nykyään ankeaa kun sinne tuli joku kundi Saksasta ja kaikki tammat käyvät ihan kuumana siihen eikä kukaan halua hengata minun kanssa. Yritin pitää pari daamia pakolla itselläni, mutta ne karkasivat ja kulkevat vaan sen uuden jätkän perässä. Ämmät on sitten keljuja. Minä vietän aikaa syömällä ja torkkumalla ja mököttämällä ja olen nykyään innokas lähtemään töihin kun matte on ainoa nainen, joka vielä tykkää minusta.