Kotipihasta on tasan 48 kilometriä Rauhankadun Tukikohtaan. Sinne ajaa reilussa puolessa tunnissa. Menen sinne kun elämä maaseudulla muuttuu liian absurdiksi tai muuten vain kestämättömäksi.

Rauhankadun Tukikohta (tai R-kadun Turvapaikka, miten vain) sijaitsee luonnollisesti Turussa, joka puolestaan on melkein oikea kaupunki.
Älkää käsittäkö minua väärin, minä rakastan Turkua. Jos nyt jostain kumman syystä olisi pakko asua kaupungissa, voisin harkita Helsingin lisäksi myös Turkua. Helsinkiin verrattuna Turku nyt vain on, miten sen nyt sanoisi, vähän nurkkakuntainen ja sellainen maalaiskaupunki.

Pikkukaupunkeja inhoan. Niissä yhdistyvät maaseudun ja kaupungin huonot puolet kuten naapurien kyttääminen, asumisen ahtaus ja palvelujen puute.

Tampere, vaikka sieltä hyviä tyyppejä tuleekin, on minusta ahdistava ja kalsea paikka. Eikä siellä ole merta. Helsinki ja Turku ovat ystävällisiä rannikkokaupunkeja. Rannikolla asuessa on sellainen fiilis, että koko maailma on avoinna. Vaikkei sitten koskaan lähtisi minnekään.

Vaikka olen asunut liki koko elämäni meren äärellä, vietän mieluusti kesiä järvien rannoilla. Kesäkaupunkisuosikkini ovat Heinola ja Savonlinna. Hienoja paikkoja vaikkakin talvisin täysin kuolleita. Olavinlinna pelastaa talvisen Savonlinnan, mutta talvi-Heinola on ankeuden huipentuma, melkein kuin Lohja.

Viimeksi mainitusta minulla on lähes vain ja ainoastaan huonoja muistoja. Liittyy kouluaikoihin. Älkää kysykö.