On se hienoa olla kotona taas. Kaupunkireissu oli elämyksellinen ja ajoittain hurjan hauska, mutta kyllä kotona on sentään mukavinta. Silmä ja sielu lepää jne.

Viime yön sateiden seurauksena alkaa viimeinkin kunnolla vihertää. Hiirenkorvat puhkesivat koivuihin pitkän viikonloppuvapaani aikana. Pellon pientareilla heinä on jo sen verran pitkää, että kannattaa heposille syöttää. Voi sitä ahmimista kun mahaan vedetään kesän ensimmäiset vihreät!

Ruunapahus käyttäytyi iltapäivällä niin hienosti -neljän vapaapäivänsä jälkeen!- että voisin epäillä sen ikävöineen minua. Koko maasto vedettiin pitkin ohjin eikä koni saanut hepulia edes silloin, kun postilaatikolta tullessa pudotin osan postista maahan. Kuukausi takaperin elikko olisi ampaissut silmiään pyöritellen ja täyttä karkua ties mihin. Aluksi postinhakureissut olikin tehtävä niin, että piilotin postit takin alle ennen kuin nousin takaisin selkään. Nyt postilaatikon ennen niin pelottavasti rapisseen ja kahisseen sisällön voi tunkea etukaaren alle ratsaillenousun ajaksi.