perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Auto on ollut koko viikon huollossa ja polle pakkolomalla. Ounastelen sillä tänään riittävän virtaa vaikkei se kerääkään sitä samalla tavalla kuin säpäkämpien rotujen edustajat. Ori on kuitenkin vasta nuorukainen ja sen elämä samalla tapaa kiihkeää kuin muidenkin teinipoikien. Tämä tapaus vain vastaa kuuliaisuudeltaan superalokasta eikä aina vastaan juputtavaa normiteiniä.

Tallin uusin hevonen, maapallon toiselta puolelta Suomeen matkannut rescue-tapaus, on kuukausien vieriessä osoittanut ilahduttavaa kehitystä. Se on alkanut suhtautua tuttuun porukkaan suopeasti ja kiinnostuneesti eikä ole enää välinpitämätön tai puolustuskannalla. Iltaisin tallissa se ei nykyään malta syödä, niin kiire sillä on kuikuilla mahdollisimman pitkälle karsinan oven yli ja yrittää seurustella ihmisten kanssa. Pitkälle on tultu karsinan nurkkaan vetäytyvästä ns. opitusta alistuneisuudesta kärsivästä hevosesta tai kiinni ollessaan pelosta tärisevästä rauniosta.

Liikutan em. hevosta silloin tällöin sen omistajan pyynnöstä ja on kyllä mahtavaa nähdä hevosen vapautuvan. Se on hiukan alkanut kokeilla rajojaan eikä häntä ole enää niin mahdottoman tiiviisti koipien välissä. Odotan päivää, jolloin hevonen on kokonaisuudessaan rento kun sitä käsittelee.

Hiljaa hyvä tulee. Kiinnostuneille tiedoksi, että nopeisiin tuloksiin ei tällaisen hevosen kanssa oikeastaan voi päästä vaan sen luottamus on ansaittava ajan kuluessa. Asiaa auttaa rauhallinen talliympäristö, jossa hevosia käsittelee vain oma väki. Pitkät tarhausajat ja kesällä kunnollinen ympärivuorokautinen laidunloma alkuun antaa hyvän startin pahoinpidellyn ja ihmiseen luottamuksensa menettäneen hevosen kuntoutuksen aloittamisessa.

Ei kommentteja: