Tässä yhden blogin loukussa tekee ajoittain mieli puhella muustakin kuin vain hevosasioista (vrt. eilinen postaus). Vaikka elämäni pyörii tätä nykyä pitkälti noiden viehättävien kavioeläinten ympärillä, ne eivät silti ole (ihan) koko maailmani.

Voisin palata kirjoittamaan päiväkirjatyyppistä blogia, päivitettyä aikuisempaa versiota. Toisaalta omien asioiden ja päivittäisten tapahtumien jakaminen lukevan yleisön kanssa on alkanut tuntua perin kiusalliselta ajatukselta. Metkaa, että tällainen tunne iskee nyt kun lukijoita on vain kourallinen. Satojen päivittäisten latausten aikana ei ollut ongelma eikä mikään ruotia julkisesti vaikka ihmissuhdeongelmiaan. (Sadat päivittäiset lataukset viittaavat tietenkin maankuuluun jo lopetettuun TiraMisu-blogiin. Voi noita kultaisia aikoja.)

Täysin fiktiiviseen tarinointiin voimavarani eivät riitä. En ole kirjoittanut puhdasta fiktiota sitten kouluaikojen. Nykyisin minulla ei edes ole kummempia kirjallisia ambitioita. Pyrintöni keskittyvät arkielämään ja sen tekemiseen siedettäväksi sekä erittäinkin hevostaitojeni parantamiseen.

Back to basics. Ehkä tämä on silkka polleblogi. En minä muuta elämää tiukasti pois rajaa, kattoo nyt sitten mitä tänne suoltuu.