Unelmia ja toimistohommia

Näin hevosalan puolirautaisena puoliammattilaisena tulee joskus miettineeksi notta pitäisikö siirtää leipäpyrinnöt kokonaan tälle alalle. Vuosien varrella olen silloin sun tällöin elättänyt itseni pelkästään hevostöillä eli se on vallan mahdollista joskaan ei taloudellisesti erityisen kannattavaa.

Asun alueella, johon nousee talleja kuin niitä sieniä sillä kuuluisalla sateella. Täällä eläisi pelkästään osa-aikatallitöillä ja lomituksilla. Alan vain olla pahuksen kyllästynyt tekemään töitä muille. Oman hevosalan yrityksen perustaminen taas vaatii runsaasti pätäkkää ainakin jos on aikomus investoida maahan ja asiallisiin tallitiloihin. Päälle tulevat vielä hevoset ja se suhteeton ärtymys, joka tulee todeksi kun hoksaa, että on pakko ottaa vuokralaisia talliin jotta kulut pysyisivät edes jollain lailla hallinnassa.

Pelkästä hevosiin liittyvästä tietotaidosta taas ei olla valmiita maksamaan. Hallitsen melko näppärästi hevosten tapa- ja uudelleenkoulutuksen ja suurin osa hevosten käytösongelmista on varsin helppoja ratkaista. Ongelma on vain siinä, että osa ihmisistä odottaa lähes maagisia juttuja kuten "yliaistillista viestintää hevosten kanssa". Maalaisjärki ja se on helppoa kun sen osaa-opastus eivät ole tällaisten ihmisten keskuudessa erityisen korkeassa kurssissa. Samoin on mahdotonta auttaa ihmisiä, jotka eivät ole valmiita auttamaan itseään eli muuttamaan omia käytöstapojaan ja/tai tekemään hevosen elinympäristöstä hevoselle mukavaa ja turvallista.

En minä koskaan haaveillut hevosista kuin harrastuksena. Jos vain palaisi yliopistolle ja hautautuisi papereihin ja ehkä vähän kenttätöihinkin. Siellä ne kaveritkin melkein järjestään on. Tai muissa "oikeissa" töissä.