torstaina, syyskuuta 27, 2007

Ostin sitten hevosen. Onnistuneen neuvottelurumban päätteeksi lunastin itselleni sen osan Pikkuruunasta (ent. Pikkuori), joka ei jo ollut minun. Sain siis maksaa itseni kipeäksi siitä, että kustannan jatkossa yksin elikon rehut, tallipaikan, vakuutukset, kengitykset ja ne miljoona pientä asiaa, joita hevonen tai hevosenomistaja tarvitsee. Ei suurimpia älynväläyksiäni tämä hevosenosto-proggis.

Luulin kahden vuoden hevosen osaomistuksen, monien vuokrahevosten ja vuosikausien tallityöskentelyn jälkeen tietäväni mitä kaikkea hevonen tarvitsee ja omistavani jo koko tavaramäärän. Kissinkikkarat. Minulta puuttui kokonaan niinkin tavallisia juttuja kuin esim. hevosen pesuun tarkoitettu shampoo, sopiva ja ehjä sadeloimi, loimenkylläste ja satulasaippua.

Loimijama pääsi syntymään viime syksynä kun Muuli lainasi sadeloimea ja (silloinen) Ori repi sen suikaleiksi. Sittemmin sain lahjoituksena Pikkuruunan kokoa olevan loimen, joka sovituksessa osoittautui olevan niin valtava, että kääpiöhevoseni hukkui sen sisälle. Päädyin sitten loimiostoksille.

Hankkimani riepu on samanlainen kuin kuvassa paitsi ruskeat osat ovat mustat ja siniset osat viinipunaiset. Tämä värivaihtoehto oli viime vuoden mallia ja siten halvempi kuin tuo tämän syksyn vaaleansininen ja ruskea sesonkiväri (Kyllä, hevosloimet, pintelit ja satulahuovat ym. hevosen tarvitsemat tekstiilit voi uusia kahdesti vuodessa, sesongin mukaan. Esim. maastokuosi oli loimissa kuuminta hottia viime syksynä. Värit seuraavat immeisten vaatemuodin värejä vuoden-parin viiveellä.).

Tähän asti olen voinut käyttää varustehuoltoon hevosen toisen omistajan satulasaippuaa ym., nyt tuonkin puolen tuotteet täytyy hankkia omiksi. Shampoo taas tuli enemmän kuin tarpeeseen, Ruunasta irtoaa uskomattomia määriä likaa. Ensimmäinen pesu irroitti liat muttei vielä puhdistanut, toinen pesu tummensi karvan sävyä asteen tai parin verran ja sai turkin tahmaiseksi kuin aurinkoon jätetty viinikumimakeinen. Toivottavasti kolmas pesu hoitaa homman ja tuloksena olisi jokseenkin puhdas ja hilseetön punarautias ilman outoa tahmeutta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon vaan hevoskaupoista! Mie muistan tuon hämärän käsityksen siitä, että kyllähän me näillä varusteilla pärjätään... Ja p*skat! Osta sitä, osta tätä, osta tuota. Ja nyt ihmiset puhuvat loimenkyllästeestä, jota on ehdottomasti oltava. Siis täh??? Miun hienot loimetko ei pysykään vedenpitävinä ilman tätä kyllästettä??? Miksei kukaan kertonut! Eihän coretex-pukuakaan tarvitse käsitellä millään, ei vaan käytä huuhteluainetta. Joka päivä sitä oppii jotain uutta...

Anonyymi kirjoitti...

Onnea uudelle kokonaisen hevosen omistajalle!

Meillon muuten saman värinen korkeakaulainen fleece, mustaa ja viininpunaista. on hurjan style harmaan kimon päällä. sadeloimet onkin olleet viime viikkoina aika kova sana, varsinkin kun osa polyypeistä on vielä yöt ulkona.

Touhis kirjoitti...

Onnea täältäkin uudelle (no, ainakin melkein) omistajalle! Tää haaveilee omasta hevosesta ennen kuin täyttää viiskyt...

M kirjoitti...

Kiitos vaan kaikille. Tyhmin ja samalla hienoin ideani ikinä tämä hankinta. Kaakki vaihtoi samaan syssyyn asuinpaikkaa ja pitkästä aikaa on HAUSKA mennä tallille puuhaamaan. Katsokaa ja kadehtikaa, meillä on maneesi! Tällä tallilla viivymme ainakin niin kauan kuin mulla on varaa maksaa tähtitieteellistä vuokraa.

unciatim: Kylläste on mullekin melko uusi juttu. Onneksi sitä saa nykyään suihkepullossa eli on vaivatonta käyttää. Jotkut loimet kestää pesun vedenpitävinä, toiset ei. En tiedä mistä johtuu, ei ainakaan hinnasta. Jotkut sikakalliit laatuloimet muuttuu kertapesusta suorastaan vettäimeviksi, jotkut halpisloimet taas säilyttävät pesusta pesuun vettähylkivän pinnan.

olmi: Punarautiaalle väri ei ole paras mahdollinen, mutta olin hirmu kyllästynyt sinisiin ja vihreisiin loimiin joita on siis ihan kaikilla. Ja olihan tuo takki hiukan edullisempi kuin tämän vuoden värikoodilla varustettu. Olisi niitä viime vuoden värejä ollut jotain sinisiäkin kyllä mutta se väri tosiaan tylsi.

touhis: Olin mäkin sentään yli kolmenkymmenen ennen kuin ostin kokonaisen kaviokkaani. Ensimmäisen osan ostaessani olin vielä himppasen alle kolkyt.