torstaina, helmikuuta 14, 2008

Ruuna pesii mataliin vesiin

Minä tykkään ja en tykkää vedestä. Vettä pitää aina olla tarhassa ja tallissa juotavaksi mutta automaattikupeista minä en tykkää. Olin kolme kuukautta sellaisessa karsinassa jossa oli automaattikuppi mutta periaatteesta en sitä painanut. Join kyllä veden jos matte tai henkilökunta oli sitä valmiiksi kuppiin painanut. Panettelua on väittää, että olisin sitä kuppia pelännyt! En pelännyt yhtään mutta minusta veden pitää olla valmiina eikä sitä kuulu itse viruttaa jostain.

Nyt minä asun pienemmässä tallissa jossa on juokseva vesi kun matte kantaa. Minun vesiastia on aina täynnä eikä tarvitse mitään automaatin suhinoita kuunnella. Minun entiseen karsinaan muutti muuten tamma, joka oli aina ollut ämpärijuotolla. Matte sanoi, että se tamma oppi yhdessä yössä käyttämään automaattia. Matte ei ymmärrä vieläkään, että olisin minä sitä automaattia osannut käyttää mutta en vaan halunnut.

Sadesäällä on ihan tyhmää ulkoilla maten kanssa maastossa kun meillä kerran on maneesi. Siellä säilyy ihan kuivana eikä jalka lipsu eikä vesi kohise. Joskus maastossa vedän huvikseni hepulit jos joku puro kuohuu kovasti ja on muutenkin liian jännää. Jos tutulle polulle on tullut ihan pieni sulamisvesipuro niin joskus hyppään sen yli niin kuin se olisi valtava okseri. Siis valtavalla loikalla. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

Yleensä minä kyllä astun rauhallisesti pienten purojen yli ja kahlaan isommat. Soiset paikat kierrän kaukaa. Minun vaisto sanoo, että soistunut maa on hevoselle vaarallista ja mieluiten kääntyisin kotiin kuivalle maalle ja turvalliseen tarhaan jos tulee soinen alue vastaan. Matte ei kuitenkaan anna minun kääntyä ja joskus joudun jopa ylittämään niitä soisia paikkoja jos matte arvelee sen olevan turvallista.

Kerran me maten kanssa oltiin maastossa ja mentiin sellaista tietä johon nousee paljon vettä jos on satanut. Ensin minä en halunnut mennä sinne veteen ollenkaan kun sitä oli melkein polviin asti mutta menin kuitenkin ja otin hörpyt ja sitten rupesin pyydystämään siellä vedessä kelluvia oksia. Se oli hauskaa mutten saanut tehdä sitä kovin kauaa kun silloin satoi ja matella oli jo kiire kotiin kun se oli kastunut läpimäräksi.

Ei kommentteja: