Maljani on ylitsevuotavainen. Ratsastuksenopettajani kävi eilen, ratsasti Ruunan ja kehui sitä ylenpalttisesti. Kaikki ongelmat ja tauon jälkeiset hankaluudet olivat muisto vain. Ruuna reagoi erittäin herkästi, oli todella kuuliainen, teki kovasti ajatustyötä ja nosti sen aikanaan paljon työtä vaatineen vasemman laukan ilman mitään ongelmia.

Saatiin paljon hyviä ohjeita koskien Ruunan hiukan liian "jäykkää" kaulaa (kaula ei siis ole mitenkään jäykkä tai jumissa mutta ei niin elastinen ja notkea kuin sen pitäisi ja se voisi olla) ja lopputunnista - kun minä itse omassa persoonassani olin kiipustanut hevoseni selkään - Ruuna kurotteli jo vapaaehtoisesti pitkälle oikealle kohti varpaitani.

Opettaja kehui edelleen minun ja Ruunan suhdetta ja sanoi, että minä ratsastan tunteella ja vaistolla enkä niinkään avuilla ja sitä Ruuna osaa arvostaa. Minun ja Ruunan yhteistyö kulki todella niin hyvin, etten tietoisesti antanut ensimmäistäkään apua vaan ajattelin mitä haluan tehdä ja Ruuna luki mieleni ja toimi kuten olin ajatellut (varsinaisesti Ruuna reagoi kehoni sille välittämiin pieniin painon- ja asennonmuutoksiin, ei se oikeasti siis ajatuksia lukenut hei haloo!).

Ruuna on superhuippuhyvä ja ehkä minäkin sitten olen aika hyvä... Opettaja kun korosti taas sitä, että tullakseen niin hyväksi kuin on, on Ruunalla täytynyt ratsastaa hyvin ja sen on pitänyt viihtyä ja tehdä mielellään töitä kanssani. Se on säilyttänyt luonnollisen herkkyytensä ja suhtautuu uusiin asioihin positiivisesti ja luottavaisesti. Aika hyvin tällaiselta tavalliselta hevosharrastajalta ensimmäisen oman hevosen kanssa!

Tällaiset kehut kantavat pitkälle semminkin kun ne tulevat ihmiseltä, jonka omaa työtä ja hevostaitoja arvostan kovasti.

Loppuviikon tallilla on sukkisratsastuksen tehokurssi ja kaikki paikat täynnä omia ja vieraita hevosia ja ratsastajia. Ruunan kanssa on suunnitelmissa maastoilla rennosti ja aloittaa varsinainen työ taas ensi viikolla. Toki me treenaamme maastossakin eikä meidän "normaali" työkään ole ryppyotsaista vääntämistä vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Opettaja kehottikin ajattelemaan, että vain ratsastelen mukavasti enkä ota asioita liian vakavasti. Se sopii meille koska Ruuna on harrasteratsu eikä sitä tarvitse saada valmiiksi mihinkään ikäluokkakisaan tai vastaavaan.