Ruuna töissä

Minulla oli kamalan rankka viikonloppu kun olin niissä sukkisvalmennuksissa ja piti harjoitella niitä etuosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Lauantain tunnin jälkeen olin ihan vaahdossa ja loppukäynnissä en aina huomannut jos Sukkistäti pysähtyi ja kävelin vahingossa sitä päin, tömps vaan. Onneksi täti ei ollut yhtään vihainen vaan ymmärsi, että minä olin tosi väsynyt ja kävelin ihan nukuksissa siinä tädin perässä.

Sunnuntaina kun oltiin maten kanssa menossa maneesiin niin minä en ensin suostunut tulemaan sinne kun näin, että siellä oli minun valmentaja. Olin tehnyt niin rankasti töitä lauantaina, etten olisi millään enää jaksanut. Onneksi matte sanoi, ettei nyt ole valmennusta vaan vain juoksutusta ja valmentajakin lähti pois ja matte irtojuoksutti minua niin, että sain venyä ja vanua pitkäksi ja rentoutua oikein kunnolla. Lopuksi matte venytti vielä minun takajalkoja, mukavaa.

Eilen olin western-tunnilla ja enkös perkule joutunut sielläkin kovasti töihin. Ensin minun piti koota itseni ihan nippuun ja pysyä kasassa käynnissä ja ravissa ja siirtymisissä ja pysähdyksissä, huh huh. Sitten minun piti vielä koota laukkaa ihan kamalasti ja se oli raskasta enkä olisi yhtään halunnut hikeen asti juosta. Matte sanoi, että oli hyvä kun Sukkistäti teki pitkän ja reippaan loppuverryttelyn jossa pääsin venymään mutta itse en olisi enää tahtonut juosta vaan mennä jo talliin syömään heinää.

En minä joudu sentään ihan koko aikaa opiskelemaan uusia juttuja. Maten kanssa käydään paljon maastossa ja tehdään muitakin kivoja asioita. Aina ei edes ratsasteta vaan joskus matte juoksuttaa tai sitten yrittää saada minut tekemään jotain asioita ilman naruja tai valjaita. Nyt aletaan kuulemma taas irtohypytykset - joissa minä olen hurjan hyvä! - ja pikkuhiljaa sitten ne ihan oikeat esteharjoitukset ratsastajan kanssa. Matte haluaisi, että oppisin jossain vaiheessa vielä vetämään kärryjäkin. Minulla on siis paljon puuhaa mutta se hyvä puoli tässä on, etten ehdi melkein yhtään pitkästyä kun on sopivasti töitä.

Kylläpä menikin muuten tallikaverilla ne viikonlopun kisat hyvin kun sillä oli minun hieno riimu! Se tamma tuli nimittäin kotiin ruusukkeilla lastattuna. Se oli tullut monesti ykköseksi, saanut reiningistä 65 pistettä vaikkei ole mikään reining-tykki tai edes oikeata sukua ja ollut koko päivän voittaja. Minuakin alkaa tosissaan kiinnostaa tuo kisahomma, voisin lähteä napsimaan ruusukkeita. Jos voittaa luokan, voi saada vaikka loimen tai joskus ihan rahaa. Jos minä voittaisin rahaa, ostaisin kaikkea hyvää syötävää niin kuin vaikka leipää ja porkkanoita ja söisin kaiken itse.