Ruunan kuulumisia

Minä olen saanut uuden karsinanaapurin. Se on suomenhevosruuna jolla tamman nimi, ihan ääliö tyyppi. Kun minä tulin sisään ja huomasin, että viereisessä karsinassa oli väärä hevonen ja vielä ruuna, sain raivarin, ihan sellaisen primitiivireaktion, ja yritin mennä karsinan seinästä läpi ja kerta kaikkiaan tappaa sen jätkän! Seinää piti sitten minun jäljiltä vähäsen korjata mutta se kesti ja nykyään tulen sen sh:n kanssa juttuun ihan hyvin. Tai juttuun ja juttuun; minä sille mitään puhu, katson vaan, että jätkä pysyy omalla paikallaan eikä kurki ovesta ulos silloin kun minä tulen, menen tai kun minun matte tulee talliin.

Oho, nyt sattuikin outo juttu: matte oli katsonut Sukupostista ja se tamman niminen ruuna olikin kuitenkin sitten tamma. En tiedä kumpi on tyhmempi, matte vai minä. Matte on jo monta päivää ruokkinut ja hoidellut muka ruunaa eikä ole katsonut sinne takajalkojen väliin ollenkaan ja minä kävin vähän nolosti tamman kimppuun. Höh. Ehkä siitä tammasta tuleekin minun tarhakaveri.

Tänään me oltiin maten kanssa tunnilla ja oltiin oikein hyviä, varsinkin minä! Ope kehui taas minun herkkyyttä ja kuuliaisuutta ja tekemisen iloa ja matte onnistui ratsastamaan melkein pyöreitä voltteja vaikka se yrittikin äkistä, että pääsiäisen kunniaksi se niitä munanmuotoisia tekee.. Ope sanoi, että tästä lähtien pitäisi volttien olla kunnossa ja että maten pitää lakata hosumasta käsillä.

Pyhinä minulla on sukkisvalmennusta mutta onneksi matella on monta päivää vapaata ja hyviä kelejäkin on luvattu niin me varmaan maastoillaan kanssa.

J.K. Matte huomasi tänään, että minulta lähtee jouhia ja oli aika apeana.