keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Ruuna kertoo

Tämä viikko on mennyt kivasti, ei ole tarvinnut liikoja työskennellä ja auringossa on mukava torkkua. Matte oli viikonlopun poissa ja minä olin Tädille tosi äkeänä, luimistelin ja uhkailin vaikka oikeasti olen tosi kiltti. Täti ei ottanut minua oikein vakavasti ja minua alkoi vaan enemmän harmittaa. Tänään oli kyllä Tädin kanssa ihan kivaa kun hypättiin pientä estettä enkä ollut enää ollenkaan huonolla tuulella.

Maanantaina pusin mattea niin, että nyt jälkeenpäin vähäsen nolottaa. Mutta minulla oli ollut niin kova ikävä eikä mattea näkynyt viikonloppuna ollenkaan, höh. Maanantai-iltana matte harjasi minua ainakin tunnin ja me juteltiin kaikkea ja seurusteltiin. Välillä yritin seurustella myös yhden tamman kanssa joka sattui olemaan karsinassaan siinä vieressä mutta olin sitten kumminkin mieluummin maten kanssa. Sain matelta kehuja kun minun kengittäjä kävi viikonloppuna ja käyttäydyin sen kanssa tosi hienosti vaikka olinkin Tädille niin ilkeä.

Eilen oltiin maten kanssa taas maastoilemassa. Lumi oli paljon sulanut ja sen alta paljastunut vaikka mitä mutta minä en saanut juuri ollenkaan aikaa tehdä löytöjä tai ainakaan tutkia niitä rauhassa. Matte väitti, että jos minä yritän haistella kerralla ratsupolun koko talven kakat niin me ei päästä ikinä sieltä metsästä pois. Ihan tyhmää, olisin minä ruoka-ajaksi tullut kotiin!

Me mentiin pieni pätkä maantien vartta ja autojakin meni ohi monta. Minua pelotti aika paljon ja matte oli ymmärtäväinen mutta sen otsasuoni pullistui muutaman kerran tosi pahasti kun pari autoilijaa ei väistänyt minua yhtään tai kiihdytti kohdallani. Matte pyytääkin kaikkia autolla liikkuvia ja hevosen kohtaavia muistamaan, että hevonen on ennalta-arvaamattomasti käyttäytyvä eläin ja saa auton kanssa kolaroidessa aikaan yhtä paljon tuhoa kuin hirvi. Hevosia kohdatessa kannattaa suosiolla hiljentää ja vähäsen väistää ja seurata jos hevosen kuski antaa jotain käsimerkkejä. Siinä voi säästyä useampi henki, puhumattakaan auton kalliista pelleistä!

Minä olen alkanut pelätä autoja ja matte pohtii nyt jotain siedätyshoitoa. Traileria tai hevosautoa minä en pelkää yhtään vaan menen suoraan kyytiin kun matte pyytää. Minä menen aina autoon niin, että matte ei tule vaan seisoo ulkopuolella näyttämässä minulle, että mihin minun pitää mennä. Keväällä me kuulemma autoillaan kursseille ja kesällä ehkä lomalle järven rantaan!



Ei kommentteja: