Oikeasta laukasta ja keskittymisen tärkeydestä

Raportoin täten, että oikea laukkani on taas kunnossa. Tein Kenttiksen emännän kanssa vähän laukka- ja esteharjoituksia viikonloppuna kun matte oli estynyt ja oikea laukka nousi ihan helposti ja pienen neuvonpidon jälkeen suostuin myös ylläpitämään sen ja tekemään siinä töitä.

Eilen olin sukkisratsastustunnilla Ratsastajatytön kanssa. Yritin lintsailla ja lorvia mahdollisimman paljon, mutta ope huomasi sen aina ja jouduin sitten kumminkin töihin, tylsää. Me tehtiin kaikkia hyödyllisiä perusharjoituksia ja harjoiteltiin tarkkuutta ja täsmällisyyttä ja minun piti tehdä oikeasti töitä ja pitää nenä kohti maata. Ope ei yhtään antanut minun kiskaista itseäni liikkeelle etujaloilla vaan vaati, että minun pitää käyttää selkääni ja takajalkojani. Yritin väittää, että se on liian rankkaa, enkä jaksa sellaista, mutta kukaan ei uskonut.

Ei minulla ollut tunnin jälkeen yhtään hiki edes satulavyön kohdalta, joten pääsin aika helpolla. Ei silti ole mitään syytä, etteikö pitäisi yrittää päästä aina vielä pikkuisen helpommalla.

Matte ja Ratsastajatyttö juttelivat vielä ratsastajan keskittymisen ja henkisen jämäkkyyden tarpeellisuudesta. Kummallakin on taipumus olla henkisesti vähän velttoja, ja se antaa minulle heti tilaisuuden tehdä vähän sinnepäin. Ammattiratsastajan erotan kyllä heti eikä minulle tulisi mieleenkään yrittää löysäillä silloin, kun minun sukkisvalmentaja tai westernope on selässä. Ne ovat niin keskittyneitä minuun ja ratsastukseensa, ettei velttoiluun tai itsensä toteuttamiseen ole mitään mahdollisuuksia.