Horsemanship-harjoituksia

Aurinko paistoi ja minä olin aamuheinien jälkeisillä torkuilla kun matte tuli naruriimun kanssa. Mielelläni minä silti lähdin tarhasta, kun ajattelin, että pääsen metsään syömään. Matte kumminkin tahtoi maneesiin ja minä tein ovella stopin jos se olisi siitä vaikka muuttanut mieltään. Ei se muuttanut vaan jouduin sisälle näin kauniina päivänä!

Ensin me laitettiin vähän tötsiä pystyyn ja lampsittiin maneesia ympäri ja tehtiin friendly game* ja muut normaalit aloitusjutut. Sitten jouduin tekemään ihan uudenlaisen pujotteluharjoituksen, jossa matte kulkee suoraan ja vain minä kierrän tötsät. Se oli ihan helppo juttu.

Vaikeampaa oli tehdä pohkeenväistöä maasta koska minun mielestä minun pitää aina kääntää peppu poispäin matesta, ettei se vain luule, että uhkailen sitä. Nyt matte tuli kyljen kohdalle ja minun piti väistää sekä etu- että takaosalla yhtä paljon. Nopeasti minä kuitenkin pääsin hommasta jyvälle ja se harjoitus jätettiin hautumaan.

Pitkää peruutusta en olisi halunnut tehdä. Ihan turhaa minusta peruutella jos matte seisoo paikallaan. Peruuttamisessa minä olen - luonnollisesti - tosi hyvä, mutta minusta se on tyhmää hommaa enkä minä yleensä suostu peruuttamaan ihan pienillä avuilla kun aina toivon, ettei tarvitsisi ollenkaan. Aina ensiksi siirrän vain painoa vähän taakse ja tarkkailen maten ilmeistä, että jos se olisi tarpeeksi. Ei se koskaan ole ja tänään jouduin peruuttamaan kauas ja reippaasti ja matte vielä jojotteli minulla (jouduin siis vuorotellen peruuttamaan ja tulemaan luo). Ihan sopimatonta sellainen!

Join up**:ia harjoiteltiin myös uudella tavalla eli minun piti tehdä join up silloin kun matte sanoi. Tai siis ainahan join up tehdään yhdessä eikä sitä tapahdu ollenkaan jos ei olla samalla aaltopituudella, mutta matte harjoitteli sellaista, että se päätti etukäteen jonkun tietyn pisteen mihin mennessä kaiken piti olla siinä kunnossa, että join up on mahdollinen. Sekin meni hyvin, mutta pitkään aikaan ei ole ollut sellaisia harjoituksia, joissa minä olen joutunut funtsimaan enemmän kuin matte. Nyt oli.

Onneksi sain etsiä ja syödä uutta vihreää aivotyön jälkeen. Illalla me mennään vielä Kenttiksen ja sen emännän kanssa maastoesteille ja pitkille laukoille metsään. Se on kivaa kun siellä ei tarvitse ajatella.


*Me tehdään friendly game yleensä pikkuisen eri lailla, mutta linkin videosta pääsee kyllä jyvälle asiasta.

**Videon hevonen tekee join up:ia ensimmäistä kertaa eläissään ja on aika hidas minuun verrattuna kun olen kouluttanut maten niin, ettei minun tarvitse juosta juuri yhtään. Opettavainen video kyllä.