Ruunan jälkikasvun kuulumisia
Minulla kävi tänään vieraita. Minun jälkeläisteni omistajat tahtoivat tavata ja ihastella minua. Poikani isäntää en ollut ennen tavannutkaan, tyttäreni isäntäväki puolestaan oli minulle ennestään tuttua.
Minun piti poseerata valokuvissa joka suunnasta, mikä vähän harmitti mattea, joka ei ollut ehtinyt yhtään harjata minua kun vieraat tulivat vähän etuajassa. Kurakuorrutus ei onneksi minun hienoa ulkomuotoani kätke!
Miesvieraat ihailivat lihaksiani ja maskuliinisuuttani ja tyttäreni emäntä osasi kehua selkääni ja hienoa kaulaani. Kaikki ihailivat hyvää käytöstäni ja juttelivat maten kanssa yhtäläisyyksistäni ja eroavaisuuksistani jälkikasvuuni nähden.
Minusta oli hyvä kuulla, että lapsille on ruoka maistunut, eivätkä ne ole kasvaneet nirsoiksi. Pojalla on kuulemma jouhia, tytär on kalju. Tyttären jouhien kasvua kovasti odotellaan, mutta matte sanoi, ettei kannata henkeään pidättää. Minunkaan jouhet eivät vielä kasva kunnolla kun olen rotuni mittapuulla nuori.
Lapseni ovat kovasti kauniita ja sopusuhtaisia, poika on samanvärinenkin kuin minä. Ja aika äijä kuulemma, oli naisten peräänkin jo minua nuorempana. Molemmat lapseni ovat fiksuja ja oppivaisia ja ajolle opetettuja. Tyttären ratsukoulutus on hyvässä vauhdissa. Poika menee kuulemma ratsutukseen tulevana kesänä.
Minulla ja jälkikasvullani on sama ratsuttaja ja hänen työhönsä ovat kaikki olleet tyytyväisiä. Tytär on harjoitellut vasta westerniä, mutta aloittaa myös sukkisratsastuksen opinnot. Minusta monipuolinen koulutus on oikein hyvä juttu ja minulle itselleni matte yrittääkin kehitellä jotain ajokurssia kesäksi.
Iltasella me mentiin maten ja koirien kanssa metsään ja minä sain etsiä ensimmäisiä vihreitä korsia. Niitä ei kovin paljon ollut, joten söin lisäksi kanervaa, mustikanvarpuja, yhtä tiettyä jäkälää ja kahta erilaista sammalta. Mattea ihmetyttää se, millä perusteella minä valitsen evääni, mutta minä tiedän, mistä tykkään. Joskus syön sellaistakin, josta en niin pidä, mutta joka on minulle hyväksi. Kuusenhavuja minä en tähän aikaan keväästä syö enää juuri ollenkaan, mitä nyt joskus saatan ikävystymisen torjumiseksi napostella niitä tarhassa jos kaveri on mennyt vaikka töihin.
Tämän kohtaamisen seurauksena minulle ja rouvalleni syntyi tytär.
Poika syntyi vuotta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti