Me saadaan olla jo semmoisen ihmisten työpäivän verran laitumella eli kahdeksan tuntia päivässä. Jipii. Kohta laitumen porttia ei enää suljeta edes yöksi ja jos tulee kuuma ja paljon ötököitä (minä inhoan paarmoja!) niin on kiva syödä yöllä ja torkkua päivät viileässä pihatossa.

Minä muutin tänään takaisin minun entiseen laumaan, josta se kaheli poni oli onneksi viety pois. Matte ja tallipitäjä arvelivat, että minun on parempi olla vaan äijäporukassa kun tammojen kiimat kiihdyttävät minua ja olen vähäsen kahinoinut muiden ruunien kanssa. Minun ykköstamma piti yhtä toista jätkää melkein yhtä hyvänä tyyppinä kuin minua ja sitten me liittouduttiin sen jätkän kanssa ja alettiin hyökkäillä muiden ruunien päälle kimpassa. Minusta se oli ihan luonnollista kun en pärjännyt yksin, mutta ihmiset eivät tästä tykänneet ja nyt olen siis takaisin vanhassa porukassani.

Täällä on siitä kivaa, että ehdin kunnolla keskittyä laiduntamiseen ja syömiseen muutenkin, eikä minun tarvitse vahtia naisia. Minun bestis on tässä samassa laumassa ja sekin on hyvä juttu. Täällä on kyllä uusi ponikin (matte sanoi, että se on joku islanninhevonen, mutta kyllä se minusta ihan ponilta näyttää. Olisiko niin, että se Islanti on niin pieni maa, ettei siellä hevoset mahdu edes kasvamaan täysikokoisiksi?) ja se minua vähän epäilyttää. Onneksi tämä kaveri on järkevämpi kuin se kirjava poni, joka täällä ennen oli. Siinä oli ikävä tyyppi!

Minusta ei ole uusia kuvia, mutta matte laittaa tähän viime vuonna näihin aikoihin meidän pihalla otetun kuvan. Silloin en päässyt vielä laitumelle vaan sain laiduntaa vain yksin pihalla. Tämän tallin järjestelyt ovat paremmat kun ollaan saatu olla jo kaksi viikkoa laitumella. Sitä hevonen arvostaa.