Elämäni hevoset
Niitä on ollut kolme. (Tätä uusinta haliponia en laske vielä mukaan kun se on niin nuori ja aika piirteetön vielä.) Ensimmäinen oli lv-ruuna, toinen sh-tamma ja kolmas pv-ruuna. Lv-ruunan kanssa opin molemminpuolisen kiintymyksen ja luottamuksen merkityksen, vauhdin hurman sekä selässäpysymisen taidon kaikissa askellajeissa, äkkikäännöksissä ja sivuhypyissä.
Ruuna oli kohdatessamme seitsemän, minä 14. Erotessamme minä olin päälle kahdenkymmenen. Tällä hetkellä ruuna opettaa kolmatta polvea teinityttöjä. On kuulemma virkeä pappa vaikka ikää on lähes 25. Vaikka ruuna asuu toisella puolella Suomea, haaveilen ajavani katsomaan sitä tänä kesänä. Haluaisin vielä kerran antaa suukon sen turvalle, pilkun kohdalle. (Ettekö muka itse nuorempina suukotelleet hevosianne?)
Sh-tammalta opin vihaisen ja epävarman hevosen käsittelyä. Tamman luottamus ihmisiin palautui hiljalleen ja väkivallalla uhkailu jäi pois. Tammasta tuli luottoratsuni, joka toi turvallisesti kotiin tiettömien taipaleiden takaa. Yleensä tulen parhaiten toimeen ruunien ja oriiden kanssa, joten syvä suhde tammaan oli yllätys ja hieno luottamuksen osoitus hevosen taholta.
Pv-ruuna opetti vanhan hevosen käsittelyä ja metkuja. Halutessaan ruuna kykeni kouluratsastuskiemuroihin sillä minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eniten ruuna nautti pitkistä maastoista. Koska olin ainoa, joka ruunaa vei maastoon ja vietti sen kanssa aikaa muutenkin kuin ratsastaen, sain osakseni vanhuksen jakamattoman kiintymyksen. Ensimmäisen yhteisen maastoreissun jälkeen jätin karsinaan kymmenen vuotta nuortuneen hevosen, jonka silmät loistivat kuin tähdet. Nähdessään minut kolmatta kertaa ruuna jo hörhötti innoissaan. Laitumella ruuna piti minua yksityisomaisuutenaan eikä olisi päästänyt muita hevosia lähellekään.
Vanha pv laukannee jo autuaammilla laitumilla.
Vanhoista tutuista hevosista on vaikea päästää irti. Niillä on luonnetta ja ominaispiirteitä vaikka tusinalle nuoremmalle hevoselle. Vanhojen pappahevosten omanarvontunto on mykistävä. Vanhat tammat puolestaan ovat usein vain kärttyisiä eli tammaa ikä ei välttämättä paranna. Tai sitten suosin yhtä sukupuolta toisen kustannuksella, mene tiedä.
4 kommenttia:
Oih miten kiva oli lukea wanhoista hevosista!
Melkein ikäni ratsikoulussa ratsastaneena itselleni ei ole oikein päässyt muodostumaan "elämäni hevosia", jos ei semmoiseksi lasketa muinaisen ratsiopeni vanhaa ruunaa, jota hoidin sen elämän viimeiset kaksi vuotta. Ruuna oli kipeä ja kiukkuinen, hankala hoitaa eikä sitä voitu tarhata muiden kanssa. Vietinkin paljon aikaa sen kanssa, esim. leikkimällä tarhassa "takaa-ajoa" sun muuta, varmaankin ei-toivottua toimintaa:) Olen monasti jälkeenpäin ajatellut että viis siitä mitä käyttäytymistiede ja hevosihmiset sanovat, vanha pappa kyllä takuulla ymmärsi jutun juonen.
Vanhat hevoset ovat kyllä ihan erityisiä eläimiä. Nykyisin minulla on etuoikeus viettää aikaani ystävän vanhan tamman seurassa. Se on todella tehnyt vaikutuksen viisaudellaan, ymmärtäväisyydellään ja kärsivällisyydellään :)
-Touhis
Raapaisin vähän vain pintaa kirjoituksellani. Huomasin nimittäin, että vanhan pv:n ajatteleminen kirpaisee vielä (tiemme erkanivat nelisen vuotta sitten) enkä pystynyt kirjoittamaan siitä enempää.
"Mein" tallilla, siis siellä missä Pikkuori asuu, vietti vanhuudenpäiviään eräs toinen pv-ruuna, joka ehti lähes juhlia 30-vuotispäiviään. Se oli loppuun asti virkeä, pilke silmäkulmassa ja aina menossa. Curly-varsat olivat paljon rauhallisempia.. Ruuna tiesi mihin pitää pysähtyä loimien riisumisen ajaksi ja osasi mennä pyynnöstä karsinaansa ym ym. Ihana pappa.
Kaikkien suru oli suuri kun tuo valloittava persoonallisuus poistui keskuudestamme. Hippos julkaisi muistokirjoituksen, pappa oli aikoinaan ollut varsin menestyksekäs estehevonen.
Oi noita vanhoja ruunia. Itse olen puuhastellut puolisen vuotta symppiksen lv-vaarin kanssa, joka vieläkin osaa yllättää, kun sille päälle sattuu. Iästään huolimatta hyvänä päivänä tuntuu venyvän vaikka mihin, ja on pääpirteissään tosi lutunen, vaikka välillä on niitä änkyröitäkin päiviä.
Minä kyllä pussailen kypsässä 27 vuoden iässä vieläkin hevosia heti kun silkkiturpa vaan osuu tarpeeksi lähelle :)
Lähetä kommentti