Yöt ovat pahimmat. Koira ei osaa päättää pelkäisikö ukkosta sisällä vai ulkona. Keskellä yötä sateesta sisään tullut, märän koiran hajuinen, kuuma, tärisevä ja läähättävä karvakasa ei ole parasta mahdollista sänkyseuraa.
Päivät menevät suht mukavasti jos ei liikaa häiriinny jalkaan liimaantuneesta koirasta. Kastumista inhoava koira yrittää tulla mukaani jopa suihkuun. Yöllä koira ravaa hermostuneena ympäri taloa, haluaa ulos, sisään ja taas ulos, tulee välillä viereen ja ryömii toisinaan peloissaan sängyn alle.
Pelkäävää koiraa ei pidä kohdella mitenkään erityisellä tavalla. Jos sille alkaa leperrellä ja lohdutella, koira on aivan varma, että tilanne on todella kauhistuttava kun emäntäkin käyttäytyy omituisesti ja alkaa silloin pelätä ja jännittää kaksin verroin. Pitäisi siis käyttäytyä mahdollisimman normaalisti mutta kuitenkin pysytellä koiran tukena ja turvana jos mahdollista.
Eilisiltana huokaisin helpotuksesta: ei sada, ei jyrise. Pian alkaa kuitenkin kuulua kummallista, säännöllistä pauketta. Rannikkotykistö harjoittelee. Koska koira ei erota omia vieraista, se on jälleen kauhuissaan. Kello tulee kaksi, kello tulee kolme. En nuku silmällistäkään kun koira ravaa eestaas. Pisteenä iin päälle alkaa puoli neljältä ukkoskuuro, joka jää päälle kiertämään. Mahtavaa.
Ajattelin tehdä illalla pitkän, virkistävän, sateenraikkaan maastolenkin hevosen kanssa. Jäänee tekemättä kun olen niin väsynyt etten meinaa pystyssä pysyä.
Pelkuri ja pallo
2 kommenttia:
Tuttua, ah niin tuttua :(
Meillä ei sentään voi yöaikaan ulkoilla, joten piski saa tyytyä ravaamaan sisätiloissa. Laminaattilattia on muuten yllättävän äänekäs kolmeltä yöllä ;)
Kyllä kunnolla nukuttu yö tekee terää. Koirakin on nukkunut kaksi päivää putkeen.
Lähetä kommentti