Ruuna ja hevosena olemisen sietämätön keveys

Minulla on taas hyvä fiilis ja tykkään tehdä juttuja maten ja muiden kanssa enkä enää uhoa henkilökunnallekaan. Ai miksikö? No kun matte on alkanut taas käydä joka päivä ja se harjaa ja rapsuttelee minua ja joskus hyppään esteitä ja joskus saan juosta ja piehtaroida ihan vapaasti maneesissa ja joskus tehdään töitä ja minun pitää olla kuuliainen. Minusta se työskentelykin on kivaa koska olen siinä niin hyvä, että matte aina kehuu minua kamalasti ja jälkeenpäin minun kanssa seurustellaan (joskus saan leipääkin!) ja minua rapsutellaan ja välillä saan tutkia talliakin ihan irrallani.

Tallin tutkiminen on hauskaa. Mieluiten menisin rehuvarastoon mutta sinne matte ei päästä minua. Käyn jokaisessa karsinassa ja nuuskin ja tutkin kaikki paikat ja nuolen varmuuden vuoksi toisten ruokakupit. Joskus joku on jättänyt vähän rehuja syömättä ja minä saan syödä loput! Usein juon vähän ämpäristä ja käyn tutkimassa kuivikkeita että onhan ne hyvää laatua. Sitten käyn taas karsinoissa ja joskus jätän joillekin tytöille viestejä ja muille äijille jätän uhkauksia. Toisten tavaroita en saa repiä enkä kanniskella mutta omia harjojani saan ottaa suuhun ja pudotella ja sitten matte nostaa ne. Se on hauska leikki.

Tänään tapahtui uusi ja ihmeellinen juttu: Matte aukaisi laitumen portin ja minä ja minun tamma saatiin mennä laitumelle. Ajatelkaas, keskellä talvea! Matte olisi oikeastaan halunnut, että me oltaisiin vähän liikuttu siellä mutta meidän mielestä laitumella syödään joten me etsittiin syötävää lumen alta paitsi silloin kun matte hätisti meidät liikkeelle. Kyllä me sitten juostiinkin! Laidun on aika iso ja me päästiin siinä ihan kunnolla vauhtiin. Minä välillä nelistinkin ja sitten me pukiteltiin ja muut kaverit tarhoissa tulivat vähän kateellisiksi ja juoksentelivat myös vähän.

Minun tammakin innostui irrottelemaan vaikka onkin jo semmoinen vanhempi ja arvokkaampi leidi. Meillä oli siellä laitumella niin kivaa, ettei meitä haluttanut tulla ollenkaan pois. Matte yritti ensin saada kiinni minun naista joka on aina kuuliainen mutta minä paimensin aina tamman pois eikä matte saanut sitä kiinni. Vähän ajan perästä minä annoin maten sitten tulla minun tykö ja laittaa minulle riimun ja viedä tarhaan takaisin. Onneksi olikin jo tullut ruoka-aika ja me saatiin heinää ja minä sain lisäksi lesemössöä.

Tänään matte muisti viimein pyytää henkilökunnalta heinäanalyysin tulokset ja nyt se aikoo kalkuloida minun syömiset ihan tosi tarkasti. Minä kyllä luulen, että meidän heinä on tosi hyvää koska se on namia ja minä olen täällä ollessani kasvanut monta senttiä. Matte sanoi, että se laskee kaikki jutut nyt vielä varmuuden vuoksi uudelleen kun minä kumminkin kasvan vielä ja siksi kuulemma on hurjan tärkeää, että minä saan kaikki ravintoaineet ja vitamiinit sun muut sopivassa suhteessa. Minusta itsestäni tuntuu, että saan liian vähän ruokaa mutta matte sanoi, että korkeintaan jotain vitamiini- ja kalkkimääriä pitää rukata enkä minä saa ollenkaan enempää kauraa tai heinää kuin ennen. Pöh.