Varteenotettavaa valmennuksesta
On se vain merkillistä, miten ihmiset kuvittelevat, että valmentaja opettaa sen hevosen ja itse ei tarvitse tehdä mitään. Silmät ymmyrkäisenä seuraan kuukaudesta toiseen, kuinka ihmiset yliolkaisesti jättävät noudattamatta tallillamme käyvän huippuvalmentajan neuvoja, ratsastavat tasan samoin kuin ennenkin ja valittavat seuraavalla kerralla valmentajalle, ettei hevonen ole edistynyt yhtään. Ei kai se hevonen perkule itsestään edisty! Itselleen siellä valmennuksissa on tarkoitus oppi ja tieto kerätä ja valmentajan neuvojen mukaan saada se hevonen siinä valmentajan käyntien välillä kulkemaan paremmin/rennommin/enemmän eteen, mikä nyt kunkin tavoite on. Jokseenkin turhaa on syytää pätäkkää valmentajalle jos itse ei osaa onkeensa ottaa.
Reilut kymmenen vuotta sitten iäkäs mies ajokoirineen ihmetteli ToKossa, miten minun naurettava nelikuinen karvapalleropentuni edistyy niin hyvin ja hänen aikuinen ja fiksu koiransa ei lainkaan. Kävi sitten ilmi, että äijä kuvitteli, että siellä koulutuksessa se oppiminen tapahtuu eikä tehnyt koiransa kanssa viikon varrella yhtikäs mitään vaan antoi sen kiskoa silmät pullollaan hihnan päässä niin kuin aina ennenkin. Minä luonnollisesti opetin koiralleni muutaman minuutin pätkissä päivittäin, leikin varjolla, ToKon ihmeellisyyksiä.
Ajokoiramies kävi koulutuksessa muutaman kuukauden ja lopetti sitten. Hän ei pystynyt ymmärtämään, että työ on tehtävä itse siinä koulutuskertojen välillä ja koulutustilaisuudet ovat pääasiassa koiran ohjaajia varten.
Nyt kun Ruunanen käy myös kouluvalmennuksissa, treenaa Sukkistäti valmennuksien välillä siellä valmennuksessa opittuja juttuja ja työstää erityisesti niitä asioita, joihin valmentaja on kehottanut kiinnittämään huomiota.
Minä puolestani harjoittelen länkkärituntien välillä Ruunan kanssa juttuja, joita western-opettaja on suositellut.
Kaikki Ruunan valmennus ja koulutus tehdään hevosen ehdoilla ja hevoselle mukavaksi. Ruuna on erityisen perso kehumiselle ja edistyykin kehujen voimalla huikeasti nopeammin kuin eräs tuttu kouluratsu, jonka omistajan metodeihin kuuluvat kovat rangaistukset aina kun hevonen tekee "väärin" ja hevosen kiittämisen täydellinen unohtaminen kun se tekee oikein.
Ruuna on tietysti yhä nuori ja tarvitsee paljon positiivista palautetta pysyäkseen työintoisena. Työmoraali onkin toistaiseksi pysynyt korkealla: kun Ruuna näkee minut tai Sukkistädin, se tälläytyy tarhan portille toiveikkaana odottamaan josko lähdettäisiin töihin.
2 kommenttia:
Samaa olen hämmästellyt. Kuinkakohan moni hevosenomistaja posottaa päivästä toiseen tajuamatta, että jokainen kontakti hevoseen on koulutusta? Huvittaa välillä nämä Höpönlöpö.netin keskustelut, joissa puhutaan hevosista, että sejase "on Helppo A:n tasoinen", ihan kuin se taso olisi jotenkin pysyvä ominaisuus ja ratsastajalla ei olisi mitään vaikutusta hevosen suoritustasoon.
Oikeassa elämässä käy niin, että ihminen ostaa sen Helppo A- tasolle koulutetun hevosen, joka taantuu parissa kuukaudessa Mahdoton Ö-tasolle, kun ratsastaja ei osaa eikä tajua, että jatkuvasti toistetut virheet epäkouluttavat hevosta huonommaksi. Vielä pahempaa on, että ei ymmärretä, että jos on menty pilaamaan hevosen pää, se ei siitä tokene ikinä enää entiselleen. Aargh. Tätä vikaa ongelmaa esiintyy eritoten täysveripitoisissa hevosissa. Aina, kun joku haukkuu arabeja, täykkäreitä tai trakeja hulluiksi, tekisi mieli kysyä, että ja kenenköhän takia ne sellaisia on. Tai vaihtoehtoisesti tokaista, että niin, nehän eivät ole aloittelijoiden hevosia.. ;o)
Tavisharrastajan on tosiaan vaikea mieltää, että jokainen talutus-, harjaus- ja ruokintasessio ja muu hevosen kanssa toimiminen opettaa hevoselle jotakin. Koulutukseksi taidetaan mieltää yleensä vain opetus/koulutustilaisuudet toisen johdolla tai se, että hevonen laitetaan naruriimuun ja pitkään köyteen ja sitten sitä väistätetään noin niinku koulutustarkoituksessa.
Mulla on ollut sekä hevosten että koirien kanssa sellainen periaate, että niiden kanssa täytyy pystyä elämään mukavasti eli tietty perustoimivuus on oltava alusta asti, siis heti kun olen sen niille ennättänyt opettaa. Mitään ikärajaa "koulutuksen" aloittamiseen ei luonnollisesti ole eli yksikään viisivuotias "varsa" ei mulle sikaile, ei ainakaan kahta kertaa.
Koulutus on harvoin mikään erityinen sessio vaan enimmäkseen ihan perustoimintaa ja -käsittelyä arkisen aherruksen tiimellyksessä.
Lähetä kommentti