maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Elämässä pitää olla runkkua - ja syötävää

Kun kuulee nykypurukumidesibelijytinää
Vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää
Jumalauta, miten ennen runkkasikaan Jimi
Siinä soitti mies ja vehkeet, eikä pelkkä nimi.

Elämässä pitää olla runkkua!
Ei välttämättä leipää eikä punkkua!
Ei tarvita me pressaa eikä kunkkua!
Sillä elämässä pitää olla runkkua

Nykyjengi diggaa jotain naminamisweettiä
Jytä muka paranee kun puntissa on niittiä
Purkkaa nyt vain jauhetaan ja imeskellään cokista
Eikä kukaan mitään tiedä kunnon runkkurokista!

Papereihin jotkut sekoo, elämä on karua
Ihmiset on numeroita, todellisuus tarua
Toiset matkii Aatua ja toiset matkii Tolosta
synteettinen jytä kaikuu jokaisesta kolosta.

Juice Leskinen: Elämässä pitää olla runkkua

Omena-aika on parhaimmillaan ja Ruunan kanssa neuvotellaan toistuvasti siitä, saako talutuksessa rynnätä omin luvin ihmisen ohi ja omenoita syömään. Ruuna on huippuahne yksilö eikä yksi läksy riitä pitkälle kun omenapuu pitää ohittaa vähintään kahdesti joka päivä. Välillä joku lepsumpi tallihenkilökuntaan kuuluva taluttaa ja Ruuna käyttää oitis tilaisuutta hyväkseen ja sen turpa juuttuu maahan omenapuun juureen.

Laitumet alkavat olla jo aika niukkoja ja hevoset ovatkin selvästi laihtuneet kukkeimmasta kesäkunnostaan. Ainakin kaikki muut ovat laihtuneet paitsi Ruuna. Huomasin juuri, että sen maha näkyy kun sitä katsoo suoraan takaapäin!

Vaikka mahaa on tullut, on Ruuna saanut lihastakin. Tammojen vahtiminen ja toisten ruunien kurissapito on tehnyt hyvää Ruunan fysiikalle eli ei se ole koko kesää pelkkää läskiä kerännyt. Onpahan tuota ratsastettukin kaiken aikaa jonnin verran ja viime viikkojen treenin lisääminen alkaa sekin jo näkyä.

Ei kommentteja: