Eilen kun makoilin ihan rauhassa omassa tarhassani, tuli Muulin Isäntä sinne lautojen ja erilaisten työkalujen kanssa. Periaatteessa minua kiinnostaa kaikenlainen miehekäs puuhailu, mutta siinä auringossa oli niin mukava loikoilla etten viitsinyt ollenkaan nousta. Muulin Isäntä istui minun selässäkin vähän aikaa, enkä minä noussut silloinkaan.
Sitten tuli matte ja kuikuilin vähän ollaanko lähdössä lenkille ja pitääkö nousta. Ei lähdetty vaan matte tuli kanssa tarhaan ja Muulin Isäntä ja matte hakkasi niitä lautoja lisää meidän aitaan. Makailin kaikessa rauhassa ja vähän vaan silmäkulmasta katselin mitä ihmiset oikein puuhaavat. Olin makuulla aika lähellä aitaa ja kun matte ja Muulin Isäntä etenivät minun kohdalle niin minut pakotettiin nousemaan ja siirtymään! On se ihmeellistä ettei saa omassa tarhassaan rauhassa päivätorkkuja ottaa!
Kun olin jo seisaalla niin tsekkasin uudet laudat ja vasaran ja naulalaatikon muttei minun annettu varsinaisesti auttaa ollenkaan. Sitten matte laittoi minulle satulan ja suitset ja me yritettiin tehdä kentällä puomiharjoituksia. Minä olin niin innoissani etten malttanut ravata puomeilla vaan leikin että ne on esteitä ja menin korkealta yli, viuh vaan. Mattea vähän nauratti ja sitten me lähdettiinkin pitkään maastoon ja nähtiin ravihevosia ja sellaisia pieniä karvaisia poneja (matte sanoo, että ne ovat islanninhevosia) ja vielä suomenhevosia, joilla on juhlavuosi.
Minua on alkaneet oudot asiat kovasti jännittää tuolla maastossa. Ennen kun minulle oli kaikki outoa niin en jännittänyt paljon ollenkaan mutta nyt kun on jo paljon tuttuja asioita niin outojen juttujen jännitys korostuu. On vähän epämiehekästä olla näin arka yht'äkkiä! Matte koittaa lohdutella minua ja sanoo, että kun saan enemmän kokemusta niin tulen rohkeammaksi ja kun luotan matteen paremmin.
Minulle kerrottiin että minun Valmentaja tulee kesäksi Suomeen. Se on kivaa koska Valmentaja on mies ja hirmu taitava ja sen kanssa minä en pelkää ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti