Huono terveys, hyvä hevonen

Pääsin kurssille joka syventää hevososaamistani ja auttaa toivottavasti parantamaan kehnohkoja pedagogisia taitojani. Minut on valittu ties kuinka suuresta hakijajoukosta ja minun tulisikin olla onneni kukkuloilla. Ai miksen ole? Minulla on persetti sentään kylkiluu poikki! Pystyn kyllä ratsastamaan mutta en taatusti ole parhaimmillani vieraiden hevosten kanssa kun pitäisi pistää parastaan ja samalla varoa kipeää kylkeä.

Ruunan kanssa on helppoa. Sillä on hyvät helposti istuttavat liikkeet ja tunnen sen vinkeet. Vieraat hevoset ovat kerrassaan eri asia. Väännän täällä, pitäisikö perua osallistumiseni ja antaa jollekulle muulle mahdollisuus. Toisaalta siellä ei pitäisi ihmeemmin uutta ratsastuksellisesti tulla vaan painopiste on muualla. Saattaisin siis hyvinkin selviytyä hyvinkin.

Ruuna sai viikonloppuvalmennuksissa kehuja sukkisvalkulta. Ruuna kuulemma kehittyy nopeammin kuin hevoset yleensä. On se etevä elukka. Mielenkiintoista sikälikin, että sukkispuoli on tosiaan vasta Ruunan kakkosammatti ja sen varsinainen kehitys ja siihen tähtäävät toimet tapahtuvat western-ratsastuksessa. Toki valmennukset tukevat toisiaan mutta silti. Ruunan kyvyt eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Ties mihin Ruunasta olisi jos sitä valmentaisi tosissaan, siis noin niin kuin kisauraa silmällä pitäen.