Tässä kuvassa minä olen kolmen vanha eli puolet siitä mitä
nyt. Maten mielestä tämä on sellainen vauvakuva. Matte näkyy taustalla.

Naama happanee mutta pito paranee (Ruuna kertoo)

Johan on. Minulle tuli tänään asiakas ja kun se ja matte veivät minua talliin harjattavaksi ym. niin en olisi ensin tahtonut mennä sisään kun siellä oli minun kengittäjä. Matte sanoi, että minun täytyy tulla ja sitten minä jo huomasinkin, että se kengittäjä laittoi ihan toista hevosta eikä ollut tullut minua varten ollenkaan. Helpotuksen huokaus! Minä kävelin asiakas selässä ilman satulaa monta monta kierrosta laitumen ympäri enkä saanut juuri ollenkaan pysähtyä kuopimaan syötävää esiin lumen alta. Me oltiin ulkona koska maneesissa voi olla tylsää kiertää vaan kehää.

Matte ehdotti asiakkaalle, että oltaisiin menty metsään mutta kun asiakasta pelotti se liukas tie jota pitkin olisi pitänyt mennä niin me mentiin vaan siihen laitsalle. Töiden päätteeksi menin taas talliin. Harjaamisen jälkeen en päässytkään ulos vaan se minun seppä tuli siihen ja katseli minun jalkoja ja laittoi minun takajalkoihin kengät. Törkeää! Ensin töitä ja sitten vielä kengitys!

Kieltämättä eilen ja tänään on ollut tarhassa kurjaa kun on ollut niin liukasta ja minulla on ollut kunnon pito vain edessä kun minun etukavioissa on kengät ja hokit. Nyt on paremmin pitoa mutta olin siinä kengityksen aikana tosi synkkänä kun minut huijattiin siihen petoksella! Että ensin mennään muka vaan töihin ja sitten onkin vielä kengitys. Kengittäjä ja matte vielä nauroivat kun minulla oli naama kuulemma ihan norsun v:lla. Iloinenko siinä sitten olisi pitänyt olla? Se varsinkin otti päähän kun kaverit saivat jo päiväheiniä ulos ja minun vaan piti olla kengityksessä. Matte oli vielä ottanut raipan esiin muka muistutukseksi että osaan seistä kauniisti. Seisoin kyllä muttei minun tarvitse siitä hommasta tykätä!

Se minun asiakas katseli kanssa minun kengitystä ja kyseli minun kenkien kokoa ym. henkilökohtaisuuksia. Kerrottakoon tässä nyt samantien kaikille, että minulla on edessä ykkösen kengät ja takana nollat kun minä olen aika pieni kooltani ja tietysti minulla on myös kokooni sopivat kaviot.

Kengittäjä kyllä sanoi, että minulla voisi olla kakkosetkin edessä mutta silloin poljen kengät herkästi irti jos niistä tulee millikin minun kavion reunojen yli. Minulla on nyt pienemmät kengät että ne pysyisivät jalassa. Keväällä minulta otetaan varmaan taas kengät pois ja kuljen kesän paljain jaloin. Se on kivaa enkä minä silloin kolistele jalkojeni kanssa. Sukkisvalmentaja sanoi, että sitten kun minulla on vielä parempi ylälinja ja selkälihakset niin se kolistelu loppuu. Ihmettelen kyllä että kuinka paljon minun lihakset voi vielä kohentua kun näytän jo ihan oikealta ratsulta ja olen kehittynyt hirmu paljon.