Töltillä taivaaseen

Matte oli koko viikonlopun poissa ja höpisi palattuaan jostain ihme issikoista. Ne oli kuulemma sellaisia pieniä ja pörröisiä eli niin kuin jotain poneja muttei kuitenkaan poneja. En yhtään ymmärrä miksi kukaan haluaisi ratsastaa semmoisella mutta matte sanoi, että ne oli oikein kivoja vaikka tosi pieniä ja hitaita. Niillä on jotain erikoisaskellajeja ja töltti oli kuulemma hauskaa.

Matte aikoo mennä vielä uudestaan kokeilemaan niitä issikoita ja miettii nyt, jos ostettaisiin Papalle semmoinen. Pappa voisi olla enemmän minun kanssa, ei meille mitään issikkaa minun mielestä tarvita! Mutta Pappa kuulemma arastelee minua kun olen niin iso (Ruuna mikään iso ole mutta toki keskiverto islanninhevosta reilusti korkeampi, matte huom.). Sukkistäti kävi minun kanssa töissä sillä aikaa kun matte oli muualla.

Maanantaina minulla kävi uusi asiakas, se oli sitä melkein-terapia-hommaa. Asiakas oli semmoinen täti joka oli lapsuudessaan ratsastanut mutta oli aika arka. Minä ensin tein niin kuin matte määräsi mutta sitten se täti alkoi itse tehdä enemmän ja olikin sen verran osaava, että minä nostin selkää ja aloin kantaa itseäni oikein hienosti. Matte oli ihan ihmeissään mutta minä mielelläni teen mitä pyydetään ja vähän enemmänkin, ainakin jos ei vaadita liikaa.

Tänään harjoittelin taas Sukkistädin kanssa vastalaukkoja ja ne menivät oikein hyvin vaikka minä olin muka vähän laiska. Matte taas äityi ihan hurjaksi ja varasi meidän omalta western-opelta sellaisen vakioviikkotunnin, että ope tulee aina tänne ja me opiskellaan sitten maten kanssa. Siitä opesta tykkään hurjasti vaikka minun kaikki opet on kyllä tosi kivoja kun välillä saan lopettaa työt ja ne rapsuttelevat minua.