Arvon lukijaa alkanee ylistyslauluni kyllästyttää, mutta Ori nyt vaan on niin upea. Eilen olimme naapurin harjoitusradalla päästelemässä vähän höyryjä kun edellisestä ratsastuksesta oli vierähtänyt aikaa. Ori on kyllä liikuttanut itseään laitumella ja lisäksi olen juoksuttanut sitä sekä liinassa että irtona. Ratsastus on kuitenkin eri asia ja Ori täpinässä välittömästi kun satulan näki.

Harjailin ja satuloin kaikessa rauhassa. Välillä piti ohjata herra omalle paikalleen seisomaan, se kun yritti malttamattomuuttaan pyöriä paikoillaan. Onneksi Muulin Isäntä oli paikalla kun ratsauduin, muuten olisin varmaan vieläkin pihalla pyörittämässä Oria, jotta se seisoisi paikoillaan. Selkään päästyäni pysyi Ori niin nätisti yhdessä pisteessä ja oli samalla innokas liikkeeseen, että alkuun tuli vain peruutusta. Reilusti ohjaa ja maiskutusta niin päästiin eteenkin päin ja samaa vauhtia radalle asti. Matkalla Ori ehti puhista muovituolille ja kompressorille vain muutamia mainitakseni.

Kun rata tuli näkyviin, pysähtyi ori siihen paikkaan. Siellä näkyi liikettä! Siellä oli poni! Ja ponilla kärryt perässä! Kamalaa! Ratsastin siinä odotellessani Orin rauhoittumista pellolla voltteja ja taivuttelin vähäsen. Kiinnostus poniin vaikutti ehtymättömältä ja Oriin keskittyminen oli nollassa (näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä jotain vaativampaa, johon hevosen olisi ollut pakko keskittyä). Lähdimme sitten radalle päin ja poni hölkötteli sieltä jo poispäin, suoraan kohti. Kamalaa! Pysäytin Orin ja seurasimme kun poni ohjastajineen ohitti meidät metrin-parin päästä. Vaihdoin pari sanaa ajajan kanssa, hän varoitteli radalla pötköttävästä kyystä.

Radalla sitten ravattiin ja tehtiin muutama siirtymä käyntiin ja pari pysähdystä kun halusin varmistaa, että Ori on kuulolla ja jarrut löytyvät. Ikinä se ei ole käsistä lähtenyt mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Sitten eikun reipasta ravia ja tarmokasta laukkaa. Ihana hevonen: laukan saa päälle ja pois kuin napista painamalla. Laukan lyhennys tuntui aivan upealta: hevonen kokosi itsensä ja takajalat polkivat todella hyvin alle samalla kun toinen korva sojotti minuun päin kysyen mitä seuraavaksi. Kun kättä työnsi eteenpäin, vauhti kiihtyi ja askel piteni mutta hevonen pysyi kaiken aikaa erittäin hyvin kuulolla.

Tallille palatessa alla oli tyytyväinen ja rento hevonen, joka pestessä ja harjatessa nuokkui puomilla ja lompsi rauhallisesti tarhaan syömään alkuillan heiniä. Kyytä emme reissullamme yhyttäneet.