Lauantaina olin heposeni kanssa tunnilla. Kerrassaan hyödyllistä saada ulkopuoliselta kommentteja ja neuvoja omaa ratsastusta koskien. Minun pitää katsoa eteenpäin eikä sinne elukan niskaan ja unohtaa se kirottu ulko-ohjan tuki, joka on jäänne enkkuratsastusajoiltani ja johon yhä edelleen hätääntyessäni automaattisesti turvaudun.
Pikkuori on hyvä oppilas: se on aina kuulolla ja yrittää tosissaan. Hevosta ei voi syyttää ratsastajan vajavaisista taidoista. Pikkuhiljaa yhteisymmärrys alkoi löytyä ja askellajin vaihdot, peruutukset ja voltit toimivat ilman silminnähtäviä apuja. Takajalat polkivat tarmokkaasti ja kaula oli "sairaan mageesti" kaarella. Liike lähti niin tasan oikein takaa eteenpäin että oli opettajallakin ihmettelemistä (ihmetyksen aiheena hevosen alkuopetuksen laatu ja ikään nähden loistava tasapaino ja liikkeet). Olin oikein ylpeä mutten itsestäni vaan hevosesta. Se tulee vasta neljä ja on ihan superhuippuhyvä.
Surukseni huomasin, että Orin korkkiruuvikiharaiset harja- ja häntäjouhet irtoavat tänäkin keväänä. Olihan se odotettavissa kun jouhien pitäisi jäädä pysyvästi vasta kuusivuotiaille mutta kun Ori on ollut tukassaan niin nätti. Enää pari vuotta niin minulla on satuhevonen, luonnollisen kokoinen My Little Pony. Vielä kun saisi siihen pinkin sävyn.
Minä olin taas maten kanssa sellaisella tunnilla ja veljet että oli rankkaa. Matte istui satulassa ihan vinossa ja jotain se teki sisäpohkeella ja sisäohjasta se veteli niin että minulla meinasi suupieli venyä. Lopulta tajusin, että se tahtoi minut ympyrälle sillä lailla kaula kaarella ja pää vähän sisäänpäin tepsuttamaan. En oikein ymmärrä miksei se sitä heti sanonut kun ei se ollut tuon vaikeampi juttu. Minä olin ihan kiltisti kuulolla koko ajan.
Vasempaan suuntaan se ympyrä meni jo alusta asti tosi hienosti ja Opettaja sanoi, että minulle tämä suunta on selvästi helpompi. Siinä se oli ihan väärässä: minulle oikea suunta on vähän helpompi kuin vasen vaikka kuljen tosi hyvin molempiin suuntiin aina. Oikea vaan on maten huono suunta enkä aina meinaa saada tolkkua mitä se siellä selässä oikein yrittää.
Suoralla ja ympyrää loivemmissa kaarteissa matte on parempi kun silloin se ei roiku minun suupielessä vaan antaa minun vaan mennä. Minä osaan tosi hienosti kuunnella mattea silloin enkä tarvitse ohjilla tai pohkeilla mitään merkkejä. Minä osaan pysähtyä ja peruuttaakin ilman että matte kiskoo ohjista! Minä olen hirmu taitava mutta matte on aika huono ja selvästi tarvitsee noita tunteja, jossa sille kerrotaan miten siellä minun selässä pitää olla.
Onneksi Opettaja ei enää puhunut mitään kisoista kun matte menee niin vaikeaksi niistä. Minua sellaiset kisat kyllä kiinnostaisivat kun niissä näkisi varmaan paljon tammoja mutta matte sanoi, etten minä kumminkaan saisi niille huudella enkä oikeastaan edes katsella niitä kun minun pitäisi Keskittyä Suoritukseen. Minä voin kyllä ihan hyvin samalla keskittyä ja välillä vaan vilkaista että missä ne tammat on ja samalla haistella niiden jättämiä kakkakasoja.
Laitumella minä aina merkitsen ne tammojen kakat, varsinkin jos joku on kiimassa. Matte sanoi, että koirat vaan merkitsevät niin, että vähän väliä pissaavat vähän, mutten minä mattea kuuntele kun ei se taida hevosista oikein mitään ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti