Lihomisesta ja huippuyksilöistä

Olen tässä pitkin kevättä ihastellut Orin lisääntynyttä orimaisuutta (eli kasvanutta lihasmassaa ja entistä tuhdimpaa kaulaa) ja samalla ollut tyytyväinen sen sutjakkaan olemukseen. Muutama päivä poissa tallilta ja katso! Orilla selvä alkava heinämaha. Miten voi olla muutamassa päivässä? Liikuntaa tässä on kyllä ollut muutenkin tarkoitus lisätä ja kesäkuun alkupuolella poika joutuu taas oikeaan treeniin kun itse herra Valmentaja saapuu Suomeen eli eiköhän tuo pian hoikistu. Ori on kyllä luonnostaan sen mallinen (lyhyt ja töpäkkä) että heti jos kylkiluut eivät paista niin alan epäillä, että se on liian lihava.

Muutaman tunnin päivittäinen laidunnus lienee syynä äijän lisääntyneeseen massaan, kevään uusi ruoho on vahvaa tavaraa. Ilmeisesti se on saanut lisäksi heinää entiseen malliin kun on päässyt vähän pulskistumaan... Kaikki hevoset ovat ns. hyvässä lihassa kun on ollut niin hemmetin laadukasta esikuivattua heinää koko talven. Nyt onkin täytynyt alkaa syöttää osaksi ylivuotista (viimekesäistä kun ei saa enää mistään) kuivaa heinää kun saavat jo melkoisesti energiaa laidunruohosta.

Valmentajasta vielä sen verran, että siinä on oikea ihmemies. Hän voisi olla lähes yhtä tunnettu ja arvostettu kuin Monty Roberts jos hän A) markkinoisi itseään paremmin ja B) puhuisi jotakin tunnistettavaa kieltä. Valmentajan ammattitaito on niin rautainen ettei Suomessa eikä luultavasti koko Euroopassa kukaan pääse lähellekään. Hänen käsiensä kautta kulkee vuosittain useampi sata varsaa ja nuorta hevosta joiden lisäksi Valmentaja kouluttaa ongelmahevosia. Suomeen hän tulee lähinnä lomailemaan, täällä työtahti on sen verran leppoisa.

On aina yhtä hienoa saada seurata todellisen ammattilaisen hevosen käsittelyä. Valmentaja tietää tasan tarkkaan kuinka paljon painetta kukin hevosyksilö kestää, miten rohkaista arkaa hevosta ja miten saada kuspäisempi yksilö toimimaan hyvässä yhteistyössä ihmisen kanssa. Tämä kaikki tapahtuu luonnollisesti ilman väkivaltaa.

Pakko päästä vielä brassailemaan sen verran, että Valmentaja todella pitää Pikkuorista. Viime kesänä hän sanoi silloin kolmivuotiaan Orin olevan koulutuksessaan sillä tasolla kuin keskiverto quarter-hevonen viisivuotiaana. Mukavan luonteensa, hyvän rakenteensa ja yhteistyöhalukkuutensa lisäksi Pikkuorini on siis myös tolkuttoman nopea oppimaan! Minulle Ori on oikeastaan ihan liian hyvä ja väliin tunnen syyllisyyttä kun käytän sitä lähinnä vain leppoisaan maastoiluun. Jos minä tänä kesänä käyttäisin tilaisuuden hyväkseni ja opiskelisin juttuja yhdessä Orin kanssa. Yhteisen kielen puute Valmentajan kanssa vain rassaa todella. Miten voi olla mahdollista ettei joku puhu englantia?