Ori taas äänessä

Että on mukavaa kun pääsen jo välillä laitumelle. Me päästään muulin kanssa aamuisin laitsalle kun tammat on vielä sisällä paitsi aina ei päästä kun ne tammat on jo välillä öitä ulkona. Laitumella me syödään ja juostaan ja minä varsinkin riehun aika paljon kun siellä on siihen paljon paremmin tilaa kuin tarhassa.

Minä pääsen hurjan kovaa ja välillä minä pukitan ja sitten minä pysähdyn ja keulin niin korkealle, että matte pelkää että kaadun taaksepäin. En minä koskaan kaadu, minulla on kamalan hyvä tasapaino. Sitten minä taas juoksen ja viskon takajalkoja ja nipistän vähän muulia, varsinkin jos se on jo antanut kiinni enkä minä vielä halua pois laitumelta.

Joskus minä tykkään juosta tosi kovaa ja onkin vähän keljua, että ratsastajan kanssa pitää yleensä mennä tosi rauhallisesti. Välillä matte antaa minun mennä vauhdikkaammin, mutta se on minusta niin outoa, että kuuntelen tosi tarkasti mattea silloin enkä mene yhtään kovempaa kuin matte haluaa. Pukittaa ei myöskään ratsastajan kanssa saa, ei vaikka olisi kuinka iloisella tuulella ja innoissaan tekemässä töitä.

Matte ihmettelee vähän sitä kun minä olen hirmu rohkea ylittämään puroja ja ojia ja kahlaan ja kiipeilen ja teen vaikka mitä. Minusta siinä ei ole mitään outoa mutta muuli kertoi että se ei yleensä suostu ollenkaan menemään puron yli jos minun matte ratsastaa sillä. Muuli oli vähän katkera siitä, että silloin matte läiskii sitä ohjasperillä ja kuitenkin täytyy sitten se puro ylittää vaikka taluttamalla jos ei muuten. Minun on vähän vaikea kuvitella mattea läiskimässä ohjilla kun matte on minun kanssa aina niin rauhallinen. Muuli väittää että matte joskus huutaakin ja kiroilee! Sitä en oikein uskoisi.

Kyllä minunkin täytyy maten kanssa joskus tehdä juttuja jotka eivät ole niin kamalan kivoja kuten vaikka mennä traikkuun tai takaisin tarhaan silloin kun ei yhtään huvittaisi, mutta kyllä minä silti aina menen. Matte kyllä arvelee, että minä saatan osoittaa mieltäni tulevaisuudessa joskus vähän rajumminkin kun olen sentään oriksi kasvamassa. Toistaiseksi meillä on maten kanssa aika hyvä yhteisymmärrys ja minusta on mukavinta tehdä aina niin kuin matte sanoo. Olen minä vähän sellainen mammanpoika.